Käsityöristeily 26.-28.9.2013

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna olin käsityöristeilyllä Tulholmassa. Matka alkoi 26.9. klo 5.40 bussilla juna-asemalle. Asun nimittäin melko korvessa ja bussivuoroja täältä ei ihan joka tunti kulekaan. Mutta tämä vuoro oli juuri passeli minulle: saavuin junaasemalle noin puoli tuntia ennen junan lähtöä.

Tässä Kuopion junan ikkunasta. Keli oli sateinen, mutta mieli oli korkealla: ihan ilman lapsia reissussa ja saisi tehdä juuri sitä, mitä haluaa... eli käsitöitä =)

Olin varannut mukaan monta käsityötä (aivan liian monta, kuten yleensä), mutta päätyöni oli tämä pitsineule: olin siinä jo toisen hihan alussa. Mutta aikainen herätys otti junassa veronsa ja nukuin tunnin. Kävin myös syömässä ravintolavaunussa ja välillä en vain jaksanut neuloa, eli eteneminen oli melko hidasta.

Helsingissä odotin ystäväni saapumista pari tuntia, mutta äidillä sattui juuri olemaan ruokatunti, joten kävimme syömässä ja sitten neuloimme yhdessä raitiovaunukuskien odotustilassa. Käsityöristelytunnelmissa olin itse pukeutunut neulomaani sinertävään neuletakkiin =)

Kun ystäväni pääsi junalla Helsinkiin, lähdimmekin suoraan laivalle. Jonotusta kesti hiukan, mutta hytti oli mielestäni luksusta!

Hytin ikkuna oli hauska kulma. Meidän ikkunamme oli laivan sisälle päin, josta näki ostoskadun.

Oma kylppärikin oli.

Ostoskatu oli aivan tavallinen: ei mitään käsitöihin liittyvää. Käsityö"messut" olivat kerrosta alempana... mutta "messut" eivät oikein kuvanneet sitä tilaa mielestäni. Olihan siellä muutama ompelukone esittelyssä ja kankaita myynnissä ja juu, ohjelmassa oli luentoja yms... mutta esimerkiksi lankaa oli myynnissä vain yhdessä kojussa! Missä oli Novitan langat? Missä työpajat? Työpajat oli ilmeisesti sitä, että jotkut ihmiset istuivat ringissä neuloen tai virkaten, mutta minulle ei selvinnyt, olivatko ringit julkisia, että olisiko niihin voinut liittyä.. ja kukaan ei ainakaan tuntunut opastavan tekemään mitään tekniikoita.

Laivalla oli kuitenkin koko ajan elävää musiikkia ja molempina iltoina akropaattiesitys (kuvassa ukko roikkuu valkeissa liinoissa katosta)... Mukavaa =)

Laivan ikkunasta näkyi harmaa ulkoilma, mutta mepä neuloimmekin hytissä ja se oli oikein rentouttavaa.

Risteilyn hintaan kuului aamiainen ja illallinen (hinta oli muuten n. 100e).

Ja ruoka olikin kyllä oikein hyvää: oikein merellisisssä tunnelmissa.

Aamiaista.. nam =)

Illallista en muistanut kuvata, mutta se oli niin runsas, etten jaksanut kaikkea edes maistaa...

Tälläinen oli risteilylaivamme: Silja Serenade.

Tukholmaan saavuimme perjantai-aamuna: päivästä näytti tulevan ihan kaunis.

Tässä vaiheessa eräs huomio, joka varmaan kaikille muille on itsestäänselvyys, mutta minulta oli jotenkin vain jäänyt tajuamatta: Ruotsissa on käytössä kruunut!

Ilman kruunuja emme päässeet edes bussiin ja niimpä kävelimme satamasta keskustaan. Ystäväni ei halunnut tulla kuvatuksi julkiseen blogiin, joten tässä näette hänet vain takaapäin.

Tukholmassa suunnistimme kartan avulla pariin liikkeeseen (käsityö) ja mukaan tarttui visalla tuliaisia lapsille.

Palatessa laivalle ihailimme maisemia: mm tämä suomalaisuuden puisto.

Ja kauniita rakennuksia.

Löysimme sillan rautatien yli, jotta pääsimme laivalle =)

Päivän jälkeen olimmekin aika poikki ja yritimme nukkua päiväunet hytissä.

Hytin ikkunasta ihailin toisen illan akrobaattiesitystä.

Ukkeli roikkuu pää alaspäin aivan tossa kirkkaan valon alla =)

Hytissä neulottiin vielä ennen runsasta illallista. "Messualueelta" tarttui käsiin 4,5 metriä viskoosikangasta, Noro-lankaa kaksi kerää ja burda-lehtitilaus.

Aamiainen Helsingin päässä satamassa. Aurinko lämmitti mukavasti. Takana oli hyvin nukuttu 12 tunnin yö.

Täytyyhän kunnon merenkävijän aamupiippu polttaa: merisuolalla maustettuja kipparin lakupiippuja =)

Vielä kuva Helsingin satamasta. Ennen junan lähtöä kerkesimme vielä vierailla Lanka Delissä ystäväni kanssa. Hänen junansa lähti aiemmin, joten äitini otti minut vielä yhdelle raitiovaunukierrokselle mukaan, jonka jälkeen minunkin junani lähti Itä-Suomeen päin.

Junassa nukuin taas ja perheeni nouti minut juna-asemalta (koska lauantaisin ei kulje kylääni minkäänmoista bussiyhteyttä).

Lapsille tuliaiseksi tuli muovailuvahaa ja vesipuuvärikynät ja -lehtiö. Tässä Pikkuveljen taideteos muovailuvahasta: "Mörkö".

Tietysti laivalta tuli kassillinen karkkia perheelle: niitä ostaessa laivalla myyjä sanoi minulle, että ompa mukava, kun vielä on tuollaisia kilttejä tyttöjä, jotka ostavat vain nameja =) vielä yli kolmenkymmenenkään en ole kasvanut "tyttöä" isommaksi, heh heh...

Loppuyhteenvetona sanoisin, että olihan se mukava reissu, mutta risteilyn voisi järkätä ihan itsekin: ei kun vaan lippu laivalla Tukholmaan tai Tallinnaan ja neule mukaan. Sitten perillä etsii ne käsityökaupat, niin se on siinä...

Omenavarkaita ja tuunauksia...

Meillä on pihassa omenapuu, joka on jo 7 vuotta vanha, mutta ei ole tehnyt hedelmää koskaan. Tänä keväänä siihen ilmestyl 4 omenaa (taisin niistä kesällä näyttää kuvankin. Kolme omenaa katosi mystisesti, mutta yksi omena kypsyi maukkaan punaisen väriseksi. No, Pikkuvelikin huomasi omenan herkullisen ulkonäön ja tälläisistä pyyhista mieheni hänet yllätti tässä taannoin:

Pikkuveli oli hilannut polkutraktorin puun alle ja kiivennyt sen avulla puuhun. Hän sai kuin saikin omenan, mutta hänen harmikseen ryöstösaalis takavarikoitiin ja jaettiin kristillisesti neljään osaan. Maistoimme omenaa ja herkullinen se todella oli... Harmi kun sato jäi niin vähäiseksi.

Myös takaovi vaihdettiin tiiviimpään versioon (edellisen pielistä paistoi valo läpi). Minulla oli ikkunaa varten kirpparilta löydetty sälekaihdin ja asensin sen innoissani ikkunaan... vaan se olikin liian lyhyt: 40cm liian lyhyt!! Tänään purin sälekaihtimen ja ompelin siihen kangasverhon. Kangas on taas siitä kirpparilta löydetystä kangassäkistä, jolla oli hintaa 4-6e. Ompelin verhoon pystysuuntaan "laskokset", joiden sisään upotin nurjalle puolelle nauhalenkit. Naru kulkee nauhalenkkien läpi. Muut tarvikkeet ovat entisestä sälekaihtimesta.

No eipä tästä kuvasta mjuuri mitään näy, mutta ompahan pukuhuoneessa nyt verho, joka oikeasti peittää ikkunan!

Ylimääräisiksi jääneistä säleistä aloin punoa koria...

En ole koskaan punonut koria ja sälekaihtimen säleet ei varmaan ole paras materiaali harjoitella sitä! Voitte uskoa, että oli hiukan hankalaa...

...Mutta tälläinen kori siitä lopulta tuli.

Ihan kiva idea minusta. Ja olen sitä mieltä, että koreja, kasseja ja tossuja ei ole koskaan liikaa...

Tämä kori sai mennä pianon päälle aiemmin tuunaamani lehtikorin viereen lankakoriksi.

Lopuksi vielä kuva Pojan piirtämistä autoista. Minusta nämä on suloisia ja hienoja =)

Metsästyslätsä

Inspiraatio se on kummallinen juttu. Sitä ei voi oikein selittää. Ei ainakaan sitä tunnetta, mitä minä kutsun inspiraatioksi. Mieheni on jo kauan aikaa sitten pyytänyt minua tekemään englantilaistyylisen metsästyshatun. Mutta minä en ole vain saanut sitä aikaiseksi. Kun nyt alkoi uusi metsästyskausi, hän jo hieman närkästyi, että miksi minulla on "inspiraatio" väkrätä useita pipoja, joita kukaan ei edes tarvi, mutta en saa hälle yhtä hattua tehtyä. Yritin selittää, että kun ei ole sitä inspiraatiota nyt siihen juttuun, niin sitä ei silloin vain ole. Ja sitä kun ei voi mitenkään (ainakaan minun tapauksessani) saada aikaiseksi. Se vain tulee... ja sitten se menee.

Oikeastaan olen huomannut, että inspiraation syntymiseen tarvitaan kolme asiaa: oikea materiaali, oikea ohje ja oikea koko. Jos materiaali, jota on aikonut käyttää, ei sovi siihen malliin tai käyttötarkoitukseen, inspiraatiota ei synny, tai se lopahtaa kesken työn. Toisaalta, jos materiaali on hyvä, mutta ei löydä sille sopivaa ohjetta, ollaan samassa tilanteessa. Ja monesti minun työni (varsinkin neuleissa) on tyssännyt tuohon koko-asiaan. Teen yleensä niin pienen mallitilkun, että tiheys heittää hiukan oikeassa neuleessa ja usein se vaikuttaa siinä määrin niukkalinjaisiin neuleisiin, että työ ei valmiinakaan miellyttäisi, kun koko ei ole sitä, mitä halusi. Ompeluohjeissakin saattaa olla, että oikea koko puuttuu ja ellei se ole aivan seuraava koko, en jaksa sitä usein ruveta piirtämään.

Tässä metsästyshatussa inspiraatiota odotutti oikea ohje. Kun mieheni oli kuvaillut, millaisen hatun hän haluaisi, mieleeni tuli heti eräs Suuri Käsityö-lehden malli. En muistanut, missä numerossa tuo malli olisi (ja minun lehtivarastonikaan ei ole sieltä pienimmästä päästä). Minulla on myös ikävästi lehtiä sijoteltuna sinne tänne ja en suurin surminkaan muistanut, mihin olisin laittanut juuri tuon kyseisen lehden. Sen verran muistin, että aika uudehko numero olisi kyseessä. Tässä taanoin etsin jotain toista kaavaa ja siinä tulin löytäneeksi tämän lätsän kaavan. Koko ei taaskaan ollut sopiva, mutta tarvitsin vain yhden numeron isomman koon, joten suurensin kaavaa. Itse asiassa olikin helppo suurennettava.

Kangas minulla olikin ollut jo alusta alkaen valmiina. Kangas on siltä ajalta, kun olin töissä ompelimon leikkaamossa. Sieltä jäi usein paljon kangaspaloja yli, jotka olisivat muuten menneet roskiin. Kannoin kassi (korjaan jätesäkki) kaupalla kangastilkkuja vanhaan tupaan säilytykseen. Kukaan muu kuin mummoni ei nähnyt hommassa mitään järkee. No suoraan sanottuna itsekin hiukan olen miettinyt, että vähäisempikin määrä oli varmaan riittänyt, mutta joka tapauksessa siellä oli juuri sopivia tilkkuja tuohon lätsään (ja olisi vielä moneen seuraavaankin). Ja tälläinen siitä sitten tuli:

Ohje oli siis Suuri Käsityö 7/12. Päällinen armeijan maastopukukangas, vuori pellava. Lipan vahvikkeena on lidlin limsapullosta leikattu kovike (hyvä kierrätysvinkki). Takana on kuminauhan pätkä. Ei tästä ihan täydellinen tullut: ensimmäinen versio tälläistä mallia, joten opetteluttaahan se hiukan, mutta vastaanottaja oli tyytyväinen ja itsekin ihan tyytyväinen. Nopea yhden illan tekele. Ja täytyypi sanoa, että istuu kantajamsa päähän kuin nakutettu. Eiköhän nyt sovi aloittaa sorsastus ;)

Taustalla muuten se meidän vanha tupa.

Ja kaikille metsästysintoisille lukijoille hyvää alkavaa jahtikautta!

Tilaustyönä hame

Ystävä pyysi jo muutama viikko sitten, että ompelisin hänelle hameen. Lupasin tehdä sen yhdellä ehdolla: hän tulee pitämään minulle seuraa, kun teen sitä. Minä olen aika huono tilaustöiden tekijä, kun yleensä, jos joku pyytää tekemään jotain, en saa siihen innostusta millään. Olen jotenkin sellainen fiilistekijä, että kun pitäisi tehdä jotain ja tietyllä mallilla, niin en jaksakaan tehdä sitä. Joskus kälyni pyysi minua tekemään hänelle verhot. Hän halusi suorat, yksinkertaiset verhot. Otin ompelukoneeni ja kankaat hänen luokseen ja kun hän oli töissä tein verhot olohuoneeseen. En kuitenkaan halunnut tehdä suoria ja yksinkertaisia vaan kehittelin oman näkemykseni mukaiset (monimutkaiset) verhot. No, eipä ne verhot kovin kauaa viihtyneet kälyni ikkunoissa.. Hah hah... Tästä olemme kyllä vitsailleet monet kerrat ja käly yrittää aina selittää, että kun ne verhot ei sitten olleetkaan oikein sopivat ikkunoihin... Haa haa... No sellainen tilausompelija minä olen. Haluan tehdä vain sitä mitä itse haluan. Siis en ole oikeasti tilausompelija, vaan pidän itseäni taiteilijana. Mutta olen sanonut ystävilleni, että voin ommella heille, jos he istuvat seuranani silloin kun teen heidän tilaustöitään. Näin tekeminen on minulle mielekästä ja tehtävä tulee tehtyä.

Hame oli tälläinen 8:sta kappaleesta koottu trikoohame. Toivottavasti ystävä poistui tyytyväisenä. Jutellessa työn teko kesti nelisen tuntia (kahvittelut ja lastenhoidot mukaan lukien). Mutta kiva oli pitkästä aikaa jutella ja ystävälle lähti mukaan vielä pari kassillista lasten vanhoja vaatteita. Minä hyödyin tästä siis monella tapaa: sain kangasvarastoa kulutettua ja vielä varastotilaa muutenkin tyhjennettyä. Hameen kaavan tein ystävän lempihameesta ja säästin sen, että voidaan sitten myöhemmin tehdä lisää hameita. Sanoin ystävälle vielä, että opetan hänet tekemään itse hameensa: aluksi hän saa leikata minulle kappaleita, kun minä ompelen, ja sitten lopulta hän saa opetella ompelunkin.

Niin, tälläisistä "tilaustöistä", joissa vaadin asiakasta itseään olemaan paikalla, en veloita mitään... ja maksusta en ole tilaustöitä paljoa tehnytkään! Mutta ystävä kyllä antoi lapsille sitten karkkirahaa ;) Sanoin pojille, että tästedes kannattaa antaa äidin tehdä ompelutyönsä, kun lapset saattaa niistä hyötyä =)

Verhot vanhaan tupaan

Tein sen viimein, mitä olen monta vuotta puhunut tekeväni: laitoin lämmöt päälle vanhaan tupaan. Minua onmonet varotelleet, että se tulee niin kalliiksi. Mutta tuleehan lisätilan lämmittäminen joka tapauksessa jotain maksamaan. Nyt kun sähkölaskutus on reaaliajassa, voi lämmöt nopeasti katkaista, jos tuntuu maksavan aivan liikaa. Toisaalta uuden työni myötä rahaa pitäisi jäädä hieman enmmän käteen, joten nyt on hyvä sauma kokeilla, mitä tuvan lämmittäminen oikeasti maksaisi.

Lämpöjen päälle laiton kunniaksi siivosin tänään tuvan ja päätin ommella sinne verhot. Tämä verhokangas on löydetty kirpparilta, se oli toisessa niistä 6 euron ja 4 euron kangaspusseista ja siitä piti heti silloin jo ommella verhot vanhaan tupaan...

Mutta niin kuin moni asia, tämäkin projekti venyi hiukan. No, lopulta aikaa itse ompelutyöhön ei hurjasti vaadittu. Ripustustyö oli tuskaliaampi. Toinen etusormi on aivan tuusannuuskana ja käsivarret kipeinä, mutta verhoihin olen tyytyväinen.

Ison tuvan puolella on kolme ikkunaa. Ne ovat tälläisiä kapeita yksiruutuisia ikkunoita. Kangaskassissa oli valmiiksi ommellut valkoiset kapat, juuri kolme kappaletta ja tuohon punaruudulliseen kankaaseen sopivaa luonnolvalkeaa väriä. Ompelin siis vain ruutukankaasta kolme kappaa ja yhdistin ne nipsuilla yhteen. En edes ommellut verhoja erikseen yhteen (valkoinen kappa on hiukan leveämpi, mutta sitä ei huomaa ikkunassa.

Tässä kuvia sitten laajemmin tuvasta. Yllä olevassa kuvassa avautuu näkymä eteisen oviaukolta. Vielä on vähän tavaroita siellä täällä, joille pitäisi paikka löytää. Matot sain viime kesänä äidiltä (ovat vissiin mummon kutomia, mutta olivat menossa kaatopaikalle). Jokainen matto on eri pituinen, kun mummo on ne kutonut mittojen mukaan, mutta sain ne järjesteltyä tupaan niin, että näyttää, että ne on tarkoitettukin tuon pituisiksi.

Tämä kuva on otettu sitten kammarin ovelta (eli käsityöhuoneeni). Nurkkaan on tulossa vielä lipastolle yläkaappi ja siihen tulee astioita. Olen jo alkanut kerätä eriparisia kukkakuppeja ja tarkoitus olisi kerätä pikkuhiljaa kokonainen astiasto eriparisista astioista, joita yhdistää vain se, että ne on kirpparilta löydettyjä ja niissä on jokin punertava kukkakuvio.

Tämä on sitten tuvan nurkasta eteisen ovelle päin. Keittiökaapit ovat kyllä retrot, mutta minun makuuni liian vihreät. Nurkassa on meidän lisäpakastin, kun sisälle ei sovi sellaista.

Tuo ikkunan yllä oleva kello on muuten yksi tuunaukseni: posliinilautaseen on porattu reikä ja asennettu kellokoneisto.

Mieheni kehuikin jo tunnelmaa niin ihanaksi, että haluaisi muuttaa vanhaan tupaan asumaan. Niin minäkin haluaisin, mutta pidetään tämä nyt tälläisenä minun tuunaus- ja kokeilukotina. Kesä,okkinä tai käsityötalona. Tai ihan vain luovuuden tyyssijana.

Näiden mummolatunnelmien myötä toivotan jokaiselle lukijalle mukavaa syksyn alkua!

Iltapuhdetyö edistyy viimein

Kerroin jo aiemmin joskus, että iltapuhdetyönä olen neulonut pitsineulepuseroa itselleni. Sain jo joitain aikoja sitten pyörönä etu- ja takakappaleen valmiiksi kainaloihin asti. Siitä minun piti jatkaa hihoihin, joihin tulisi myös pitsineuletta. Koska en tee puseroa ihan ohjeen mukaan, pitsikuvion sovittaminen ei ollutkaan ihan helppo juttu.

Yllä hiha on kuvattu "sauman" kohdalta. Pitsikuvio on 25 silmukkaa, joten silmukoiden lisääminen "saumassa" olikin yllättävän haasteellista. Mielestäni tästä tuli kuitenkin melkoisen hyvä.

Ohjeessahan ei hihaan olisi lisätty mitään silmukoita, vaan se olisi neulottu samalla silmukkamäärällä alusta loppuun, mutta minun mielestäni täklläinen kapea ja ylöpäin levenevä hiha on parempi. Yllä kuvassa hiha "yläpuolelta", missä pitsikuvio näkyy ehjänä.

Lisäykset on jo melkein lopussa, mutta minusta tuntuu, että pituutta hihalle saa neuloa reilusti lisää: tämähän on vasta hiukan yli kyynärtaipeen. Hihoista tulee melko kapeahkot, mutta pusero on muutenkin vartalonmyötäinen, joten se sopii malliin mielestäni mainiosti.

Tähän loppuun laitan vielä kuvan ruususta, jonka sain myöhästyneenä synttärionnitteluna. On niin kaunis tuo ruusu ja sopii tälläiseen vanhan ajan vihreään ja kuluneeseen pöytään.

Eiköstä sovikin? Niin, ohitin nuo synttärini melko hiljaiselolla, koska olen jo siirtynyt vuosissa sille puolelle, ettei viitti ihan joka numeroa juhlia: riittää, kun juhlii ne vitoset ja kympit!

Mutta kaikille lukijoilleni haluan toivottaa onnea menneille ja tuleville synttäreille!

Nahkahousut... tai ainakin melkein

Aloitin uuden työn tässä kuun vaihteessa ja se on kyllä vienyt kaiken huomioni ihan totaalisesti. Mutta tänään töistä tulölessa tuli taas se tuttu pakottava tarve: on vain yksinkertaisesti pakko päästä tekemään jotain. Pitkään selasin käsityölehtiä ja mietin, mitä tekisin ja lopulta päätin tehdä nämä legginssihousut:

Tai sillä nimellä ne ainakin Moda 1/2010 lehdessä esiteltiin. Kangas on tuollainen käärmeennahkaa muistuttava yllättävän joustava keinokuitukangas. Hiostavat hiukan aivan kuten aidotkin hiostaisivat (tai enpä ole koskaan aitoja käärmeennahkahousuja käyttänyt, joten mistäpä tietäisin, mutta ainakin luulen niin).

Kuitenkin muuten vallan mainiot pitää ja istuu tosi hyvin. Tällä kertaa oli onnikin matkassa ja ompelu sujui ongelmitta ja aivan äärettömän nopeasti (toisin kuin edellisiä housuja ommellessa).

Tämä kangas on Kajaanin Entringistä. Olen sieltä kaksi kertaa ostanut kangassäkin (6e ja 4e) ja tämä kangas oli toisessa säkissä. Säkissä oli melkoisen paljon kankaita, jotta oli kyllä mielestäni hyvä ostos. Kangasta jäi sen verran, että siitä saisi vielä minihameen. Haluan sellaisen, jossa on korkea vyötärö...

Sitten vähän kukkakuvia. Meillä ei ole moneen vuoteen tämä kukkapenkki kukkinut hyvin, mutta tänä vuonna kukkii!

Onkohan syynä se, että kesän alussa kitkin hieman kukkapenkkiä. En jaksanut edes koko penkkiä nyhtää, mutta vähän sieltä täältä. Taustalla näkyy meidän vanha tupa, johon olen siis käsityöhuoneeni siirtänyt.

En edes tiedä kukan nimeä, mutta näitä on valkoisia vaaleanpunaisia ja tämä fuksia. Aivan ihanat värit! Tässä kuvassa taustalla näkyy hiukan meidän punaista taloamme.

Näiden kukkaisten myötä toivotan kaikille iloista ja onnellista kesän loppua =)