Hahtuvalapaset + ohje

Pääsin viime viikolla mielenkiintoisella reissulle kehräämöön. Kehräämön myymälästä ostin hahtuvalankaa kaksi kiekkoa, painoa 160g ja hintaa 4,8€. 

Langasta neuloin aluksi mallitilkun, jonka huovutin. Siitä laskin tiheyden ja neuloin ensimmäisen parin lapasia. 

Parista tuli erikokoiset, vaikka lanka, puikot ja silmukkamäärä oli sama. Pesukonehuovutuksen jälkeen venytin lapaset saman kokoisiksi. 

Tämä pari meni jo lahjaksi ystävälle. 

Sitten neuloin seuraavan parin itselleni. 

Tällä kertaa käsiala oli jo tasaisempaa. Kahdesta kiekosta neuloin itse asiassa kolmet lapaset, mutta lanka meni melko tiukille, joten ohjeeseen jätin suuremman liikkumavaran langan menekin suhteen. 

Ja tässä ohje lapasiin:

Hahtuvalanka (n. 80g)

Sukkapuikot: nro 5

Tiheys: 13s/20krs = 10cm huovuttamaton sileä neule  (oikean puolen silmukat oikein, nurjan nurin)

Huom! Jos lanka katkeaa tai joudut jatkamaan toiselta kiekolta, neulo langanpäät limittäin n. 20cm matkalta. Älä tee solmuja. 

Luo sukkapuikoille 28s. Sulje ympyräksi ja neulo sileää oikeaa 25krs. (Voit neuloa aloituslangan kiekolta tulevan langan kanssa työn sisään, niin sinun ei tarvitse päätellä sitä).

Neulo apulanka oikean käden lapasessa ensimmäisen puikon alkuun 5s (vasemman käden lapasessa 4. puikon viimeiset 5s). Siirrä apulangalla neulotut silmukat takaisin vasemman käden puikolle ja jatka sileää oikeaa hahtuvalangalla. Kun apulangan päällä on 23krs, aloita kärkikavennus. Kavenna 1. ja 3. puikon 2 ensimmäistä silmukkaa oikein silmukoiden (takareunoista) yhteen. Kavenna 2. ja 4. puikon 2 viimeistä silmukkaa oikein (etureunoista) yhteen. Kun jokaisella puikolla 1s, katkaise lanka ja pujota kaikkien silmukoiden läpi. 

Tässä huovutettu ja huovuttamaton lapanen vierekkäin. 

Peukalo: poimi apulangan ala- ja yläpuolelta silmukat puikoille. Poimi vielä 2-3s peukaloaukon molemmilta sivuilta. Neulo hahtuvalangalla sileää oikeaa suljettuna neuleena. (Voit neuloa aloituslangan kiekolta tulevan langan kanssa työn sisään). Kavenna silmukoita tasaisin välein niin, että peukalossa on yhteensä 12s.

Kun peukaloa on neulottu 15krs, kavenna jokaisen puikon (3 puikkoa) alussa 2 oikein yhteen. Kun jokaisella puikolla on 1s, katkaise lanka ja pujota kaikkien silmukoiden läpi.

Viimeistely: pujota virkkuukoukku työn nurjalla puolella kuvan osoittamalla tavalla koukku kohti pääteltävää lankaa. Taita pääteltävälanka kaksinkerroin ja vedä koululla silmukoiden läpi. Jätä lanka silmukoiden sisään kaksinkerroin (katso kuva alla). 

Pese lapaset pesukoneessa muun pyykin seassa 40 asteessa. Käytä normaalia pesuainetta, mutta suosittelen jättämään hajustetun huuhteluaineen pois. Venyttele lapaset pesun jälkeen oikeaan mittaansa. Huom! Tee aina mallitilkku ja huovuta se, sillä myös pesukone vaikuttaa huovutustulokseen. Minun pesukoneessa 40 asteessa lapaset kutistuivat 12-13%. 

Kirjaesittely

Tilasin juju-kerhosta kolme käsityökirjaa sekä puuvärit Pojalle. Postikuluineen hintaa tuli n. 25€. 

Ompele vaatteita -kirjaa kehuttiin netissä, joten tilasin sen, mutta minua kirja ei vakuuttanut. Kaikki kirjan mallit sopivat muodottomalle tikkuvartalolle. Minun vartaloni vaatii ehdottomasti vyötärön. Sinänsä muuten pidin kirjan selkeästä linjasta. Kaavoja muokkaamalla tai asusteita  (vyö) lisäämällä joku malli voisi olla toteuttamiskelpoinen.

Sormet solmussa -kirja ei puolestaan säväyttänyt lainkaan. Mielestäni ohjeet olivat pikkupiiperryksiin. Moni malli ei miellyttänyt silmääni lainkaan, eikä kirjassa ollut mielestäni käyttökelpoisia tekniikoitakaan. 

Sitä vastoin Nyt neulomaan -kirja vei sydämeni. Kaikki mallit miellyttävät, tässä esittelen muutaman parhaimman. Tämän ponchon haluaisin itselleni. 

Lisäksi kirjailija kertoo jokaisen mallin suunnittelusta. Moni malli on myös puettavissa ylle monin eri tavoin, kuten tämä liivi/huivi. 

Todellinen helmi oli tämä espanjalaisen härkätaistelijan asusta innoituksen saanut neuletakki. Minä, espanjankieleen hurahtanut, tahdon vain sanoa: "te quiero!". 

Vielä tässä yksi malli monikäyttöisestä vaatteesta. Ihania ideoita! 

Miesten sukat myllyllä

Neuloin viikonloppuna myllyllä miesten villasukat:

Nämä oli nopea tehdä, koska aloitukseen ei mennyt kauan aikaa, laitoin vain langan ensimmäiseen koukkuun ja aloin veivata. Purin sitten myöhemmin aloitusreunaa ja neuloin siihen kärkikavennuksen käsin.

Kantapään kohdalle neuloin myllyyn apulangan (jonka laittaminen oli myös aika nopeaa). Myöhemmin nostin silmukat apulangan ympäriltä ja purin apulangan pois. Neuloin kantapään käsin pyörönä kaventaen molemmissa sivuissa.

Putken loppupäähän neuloin käsin resorin 1o, 1n. Silmukat oli helppo nostaa myllystä ensin pyöröpuikolle ja alkaa siitä sitten sukkapuikoilla neulomaan resoria.

Mylly neuloo pyörönä koko ajan samaa silmukkamäärää. Tiheyteen voi vaikuttaa vain vähän langan paksuudella ja tiheydellä. Mutta kun sukan vetää jalkaan, se venyy oikeaan mittaansa, eli on sopivan kapea ja sopivan pituinen. Varsi on napakka naisenkin sääreen. Käytin tässä lankana Novitan 7 Veljestä. Nämä sukat menivät Miehelle.

Ajattelin tehdä vielä itsellenikin myllyllä ylipolven sukat. Myöhemmin laitan tarkemman ohjeen noihin myllyllä neulottuihin miesten sukkiin.

Lisää neulemylly-pipoja

Keksin laittaa neulemyllyyn painoksi posliiniastian keskelle: paino auttaa silmukoita laskeutumaan omaan uraansa, jotta uusi silmukka pääsee syntymään.

Nyt myllyssä on paksuhko musta villalanka, jonka merkkiä en tunne. Vahvuudeltaan Novita Isoveljen luokkaa.

Siitä syntyi pipo, joka on aiempaa Puro-pipoa isompi: naisen kokoa. Jälleen laitoin 10cm:n matkalta pipon kaksinkerroin.

Tämä pipo on pitkähkö, niin että jää löpöttämään tuolta yläpäästä. Jos löydän jonkun kivan merkin, niin ompelen vielä koristeeksi eteen.

Tässäpä sitten Novita Nalle langasta tulossa pipo.

Olen huomannut, että langan on juostava vaivatta, kun myllyllä neuloo. Niinpä laitan lankakerän pystyyn tuollaiseen mehukannuun (tyhjään) ja kun lanka juoksee kerän sisältä, niin se juoksee melko hyvin. Toinen vaihtoehto olisi keriä itse keriä (siihen tarkoitetulla laitteella), mutta se laite on kadoksissa tällä hetkellä...

Tästä tuli kaksikertainen pipo. Pieni koko, ehkä päänympärys 48-50cm.

Neulemylly

Tilasin netistä Ompelijanmaailmasta Prym neulemyllyn:

Mylly maksoi 55€ ja postituskulut olivat 7,50€. Harkitsin tämän ostoa melkein vuoden ja katselin kirppareilta ja nettimyymälöistä vastaavanlaisia. Jälleenmyynnistä en yhtään kappaletta löytänyt, joten olettaisin, että ne jotka tämän ovat hankkineet, ovat olleet tyytyväisiä. Itse ainakin olen ollut.

Mylly neuloo 44 silmukalla putkea kampea veivaamalla. Putken leveys n. 15-18cm kaksinkerroin. Myllyllä on mahdollista neuloa myös edestakaisin tasoneuletta max. 40 silmukalla. Myllyssä on toiminto, jolla mylly ei pyöri ympäri vaan joutuu pakostakin vaihtamaan suuntaa, mutta sillä en onnistunut tasoa neulomaan. Kun annoin myllyn asetuksen olla pyöröneuleella, mutta veivasin myllyä edestakaisin, niin tasoa syntyi lähes yhtä nopeasti kuin pyöröäkin.

Ensimmäinen työni oli pipo Novitan Puro-langasta. Myllyn suosituslankana on langat joiden puikkosuositus on nro. 2-8. Kokeilin neuloa lankaa, jonka puikkosuositus oli nro 7 ja se oli melko paksua myllylle. Mutta Puro lanka on aivan ihanteellinen lanka myllylle.

Tämän pipon tein niin, että neuloin putkea 20cm. Sitten nostin aloitussilmukat samoihin koukkuihin neulevuorossa olevien silmukoiden kanssa ja jatkoin putken neulomista langan loppuun asti (50g). Pujotin lopun langan silmukoiden läpi, kiristin ja päättelin langat. Pipo on lapsen kokoa.

Mieheni halusi Puro langasta tälläisen hiippapipon. Aloitusreuna on virkattu ketjusilmukoilla, joista on nostettu aloitussilmukat myllyyn. Sitte putkea on neulottu langan loppuun asti (50g), pujotettu lanka silmukoiden läpi, kiristetty ja päätelty langanpäät.

Yksinkertainen neulos venyy kyllä aikuisenkin päähän sopivaksi, mutta on melko tiukka.

Joka tapauksessa tämä voi olla se laite, jolla saan valtaisan neulevarastoni lopultakin taltutettua. Joka päivä olen nyt jotakin tehnyt myllyllä ja yritän niistä kuvia tännekin laittaa, kunhan kerkeän.

Neuletoppi novitan ohjeella

Aloitin viime syksynä neulomaan Novitan ohjeella puuvillaneuletoppia. Jo langan valitseminen tuotti ongelmia.

 

 

Olisin halunnut neuloa topin yksivärisenä lilasta Novita Butterfly-langasta. Muistelin tuota lankaa olevan varastossa aiemmin neulomani pitsipuseron jäljiltä. Mutta eihän lankaa löytynyt kuin yksi kerä. Valitsin sitten tämän pinkin ja violetin yhdistelmän. Lankaa oli yhteensä 350g. Sain langat mummoltani, kun annoin vaihdossa 800g ohutta vaaleanvihreää puuvillalankaa.

 

 

Ohjeen mukaan pitsiraidat olisivat asettuneet aina samalle etäisyydelle keskilinjasta, mutta ymmärsin ohjeen väärin ja minulla ne etääntyvät keskilinjasta tasasta tahtia.  Yhdessä vaiheessa aloitin pitsiraidat uudelleen 15:sta silmukan etäisyydeltä keskilinjasta.

 

 

Neulontaa hidasti se, että pian huomasin langan kulutuksen menevän todella tiukalle. Violetti lanka menikin kaikki, pinkkiä jäi pieni kerän loppu jäljelle. Yksi raita olisi ohjeen mukaan pitänyt violetilla vielä tehdä. Tein neuleesta hiukan pidemmän, kuin ohjeessa oli, koska pidän pidemmistä helmoista.

Jossakin vaiheessa ohjekin hävisi, mutta onneksi Novitan nettisivuilta löytyi sama ohje. Kaikki vaikeudet voittaen lopulta tämäkin neule valmistui. Lankavaraston siivoamisen inspiroimana päättelin lopulta langatkin.

 

 

Pidän topin yksinkertaisesta rakenteesta. Ohjeesta poiketen neuloin työn taas pyörönä, sillä yritän aina välttää viimeiseen asti saumojen ompelua. Jos muutan mallin pyöröneuleeksi, vähennän työstä aina reunasilmukat, jotka tasona neulottaessa menisivät kappaleiden yhdistämisessä saumanvaroihin.

 

 

Aavistan, että tästä tulee lempitoppini. Olen myös harkinnut neulovani saman mallin myös siitä lilasta Butterflysta, jonka löysin nyt lankavaraston siivouksen yhteydessä.

Angry birds lapaset

MariJ:n blogissa oli kuva ihanista angry birds lapasista. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en aio nyt uusia lankoja ostaa, ettei minulla satu olemaan saman vahvuisia sopivan värisiä lankoja. Vaan olipas sittenkin:

 

Ihan kariton ei tämäkään projekti ollut. Aluksi neuloin lapaset turkoosista seiskaveikasta, mutta lanka loppui kesken.

 

 

Harmittihan se, mutta kun nukkuu yön yli, niin seuraavana päivänä jaksaa jo paremmin taas jatkaa. Aloitin tämän projektin muuten viime sunnuntaina ja lopulta tänään, torstaina, sain valmiiksi.

 

Neuloin lapaset lopulta siis sinisestä nallesta ja linnuille tuli oranssi nokka. Neuloin aloituksen monta kertaa, kun vaihdoin silmukkamäärää ja puikkojen kokoa. Kun pähkäilin lankojeni kanssa, heitin ilmoille vain kysymyksen, että voiko angry birdsin nokka olla oranssi. Poika vastasi, että tottakai voi. Sitten googlasin netistä muutaman birdsin kuvan ja kyllä siellä oli sekä keltaisia, että oransseja nokkia.

 

Ohjetta en tähän nyt kummemmin laita, vaikka en ihan samanlaisia tehnytkään, kuin MariJ:n blogissa näkemäni. Neuloin nro 3,5 puikoilla. Resori on 2o, 2n. Peukalo on tuollainen, kuin kuvassa näkyy. Kärkikavennukset tein joka kerroksella 1. ja 3. puikon alussa ja 2. ja 4. puikon lopussa yhden silmukan sisäpuolella reunasta.

 

Neuloin lapaset kokeilun vuoksi neljällä puikolla (yhteensä 40s jaettuna kolmelle puikolle 13, 13 ja 14). Olen lukenut aiemmin, että olisi nopeampi neuloa näin. Uskoisin väitteen olevan totta, sillä eniten aikaa mielestäni kuluu puikolta toiselle vaihtamiseen. Puikon keskellä olevat silmukat neulotaan nopeiten. Molempien lapasten neulomiseen kului suurin piirtein 5 tuntia, mutta kirjailu vei hurjan paljon aikaa. Jaksotin päättelyn monelle illalle, koska inhoan päättelemistä. Neuloin peukalot siinä päättelyjen välissä, ikään kuin palkintona päättelystä sai neuloa lisää.

 

Mieleiset olivat Pojalle. Nyt pitää neuloa Pikkuveljelle mustat angry birdsit.

Lankavaraston siivous

Selasin TiiQ:n blogia ja innostuin siivoamaan lankavarastoani. Järkytyin taas kerran siitä, mihin kuntoon olen varastoni antanut luisua:

 

Kaikki langat eivät mahtuneet kuvattavaksi parisängylle, joten laatikossa on lähes avaamattomia keriä. Toisen laatikon pohjalle jätin sotkeentuneet jämälangat, joita en lähtenyt selvittelemään vaan irrotin säästettävät kerät ja laitoin lopun sotkun roskiin.

 

Ja parisängyn päälle levittelin loput langat. Ensimmäinen paheeni on se, että aloitan hurjan paljon töitä, jotka jäävät minulta kesken. En pura töitä vaan sullon ne takaisin laatikkoon ajatuksella: "Kyllä minä tätä vielä joskus jatkan". Joskus todellakin jatkan, useimmiten en!

 

Toinen paheeni on se, että inhoan päättelyä niin paljon, että jätän usein työn lojumaan varastoon jopa vuosiksi päättelyä odottamaan. Yllä kuva neuletakista, jonka neuloin lähes loppuun asti. Huomasin, että olin vahingossa neulonut kokoa 4 vuotta, vaikka siskontyttö oli tuolloin vastasyntynyt. Ajattelin, ettei päättelyllä olisi kiirettä. No, ei kai sillä vielä ole: siskontyttö täyttää 3 vuotta.

 

Samaan aikaan neuloin siskontytön takista ylijäämästä langasta ja varastossani olleesta saman vahvuisesta langasta omalle pojalleni takkia. En muista, mikä tässä alkoi tökkiä, ehkä nuo raidat, mutta kesken jäi, eikä taida koskaan valmistuakaan. Poika on ainakin tästä jo ohi kasvanut.

 

Tämä virkkaustyö valmistui joku aika sitten. Aloitin kyllä tekemään syksyllä. Malli omasta päästä ja kun sitä piti muotoilla ja purkaa välillä, niin se jäi pitkäksi aikaa odottelemaan. Nyt odottelee lankojen päättelyä. Päättelyä voi hidastaa se, etten ole ihan varma, pidänkö valmiista työstä...

 

 

Tämä neule valmistui joululomalla. Tykkään, mutta odottelee silti lankojen päättelyä. Alun perin aioin neuloa tän mallin toisesta langasta, mutta en löytänyt sitä varastostani. Tein sitten tuosta pinkistä, mutta työ takkuili, kun langan kulutus meni niin tiukille, että vain kuvassa näkyvä keränloppu jäi jäljelle. Nyt löysin sen toisen langan: pitäisiköhän neuloa samanlainen siitäkin?

 

Tämä mohairneule on myös omia mallejani. Pelkkä suorakaiteenmuotoinen kappale. Melkein valmis, mutta yksitoikkoinen neulonta ei oikein inspiroi... Työtä on vaikea purkaa ja tehty on jo melkein koko työ, niin kyllä tämä vielä valmistuu. Pidän väristä ja malli on ihan ok. Jos malli olisi Super, niin olisi varmana jo valmistunut.

 

Esittelin tässä aiemmin elämäni ensimmäisen valmistuneen virkatun puseron. No, tässä olisi yksi niistä lukuisista aloitetuista ei valmistuneista virkatuista puseroista... Ohut lanka ja ohjekirja hävinnyt! Ei tule valmistumaan, mutta en voi heittää työtä hukkaan, kun olen niin monta palaa siihen jo virkannut. Täytyy yrittää keksiä jokin muu tapa jatkaa puseroa.

 

Tässäkin yksi aloitettu virkkauspusero. En pidä siinä siitä, miten olen yhdistänyt kappaleet. Virkattuja lappuja on tympeä lähteä purkamaan, kun lanka on katkottu niin moneen kertaan. Tämä jää myös odottamaan ratkaisua.

 

Lapsille en ole saanut paljonkaan neulottua, koska työ jää kesken ja kun olisi inspiraatiota jatkaa, on lapsi jo kasvanut ulos mahdollisesti valmistuvasta vaatteesta. Tässä Pojalle aloitettu neuletakki. Vain kappaleiden yhteen ompelu ja nappilista puuttuu. Sopisi ehken nyt Pikkuveljelle. Tosin nappilistan lankaa ei löytynyt tässä inventaariossa. Kolmas paheeni: saatan (vahingossa) käyttää johonkin keskeneräiseen työhön varatun langan johonkin toiseen työhön, kun en muista, että se oli varattu siihen keskeneräiseen....

 

 

Mikäs se siinä? Valmis pusero lankojen keskellä. Tai siis melkein valmis. Tässä työssä oli ihan sikana pääteltäviä lankoja ja olen niistäkin päätellyt 90%. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoa päälle valkoisella langalla ristikko, mutta... En tiedä, mikä minuun meni. En kykene selittämään toimintaani. Olen syyntakeeton! Mutta onni onnettomuudessa on se, että tämä olisi yhä sopiva Pikkuveljelle, jolle tätä aloitin neulomaan. Olen jo nimittäin oppinut, että jos neulon lapsille, aloitan kerralla pari kokoa liian suuresta koosta. Lupasin päätellä tämän hänelle, sillä hän on jo pitkään toivonut, että tekisin hänellekin jotain.

 

Tätä voisi kutsua jo varsinaiseksi flopiksi! Itse suunnittelemani villasukkahousut alpakkalangasta Pikkuveljelle. Pikkuveli: äitisi on kyllä YRITTÄNYT tehdä jotain sinullekin. Housut muistuttavat kanankoipia. Tosin ne olivat kyllä sopivat silloiselle pullukkareitiselle kestovaippavauvallemme. Neuloin toisen sukan terää vaille valmiiksi. Eikä olisi ollut yhteen ommeltavia saumoja tai paljoa pääteltäviä lankojakaan... Hmm.. en voi muuta sanoa, kuin että olen syyntakeeton.

 

Ja vielä Pikkuveljelle villavaippakuoria. Toinen päättelyä ja kevyttä huovutusta vaille valmis. Toisesta uupuu toinen lahje. Se on itseasiassa tragikoominen juttu: työ jäi kesken vaille toista 5cm pitkää lahjetta, mutta virkkasin loppulangan vahingossa toiseen työhön, jonka myös huovutin. Näin ollen en voi edes purkaa sitä tehdäkseni lahkeen valmiiksi! Työ saattoi alun perin jäädä keskeneräiseksi, koska siirryin villavaippakuorista taskuvaippoihin, eikä villakuorille ollut enää tarvetta.

 

Virkattuja lappuja. Näistä piti koota kassi mustalla langalla, mutta enpäs löytänyt ko lankaa... nyt löysin, pitänee tehdä loppuun.

 

Turkista tuliaisena tuotu lanka piti muuntaa virkatuksi huiviksi. Paria lappua vaille + hapsut... Hmm.. no, mallissa tympii yksi juttu, mutta se onkin jo toinen juttu. Kerron sen, jos saan huvin valmiiksi ;)

 

 

Ah, keskeneräinen sukka. Itse suunnittelemani. Puikko katkesi, eikä nro 2,25 puikkoja joka nurkalla myydä (kait)... Sitten katosi ohje. Ja malli oli niin vaikea, etten sitä osaa ilman ohjetta tehdä. Neljäs paheeni: kaikki tieto on usein vain päässäni. Jos jotain muistiin kirjoitankin, muistilappu yleensä katoaa... Olen haaveillut sellaisesta käsityökansiosta, johon tallentaisin projektejani. Muutenkin on aika ilmiselvää, että tarvitsisin jotain järjestelmällisyyttä käsitöihini.

 

Ah ja voi. Opiskeluaikainen luentoneule. Ohje hävisi ja kaulus jäi tekemättä. Muut kappaleet puserosta ovat valmiit. Hiukan olen tuosta koosta pyöristynyt (pitäisikö alkaa omiakin neuleita ennakoimaan koon suhteen), mutta kyllä tästä pusero tulisi... Ehkä täytyy soveltaa kaulus omasta päästä. Ai niin, ei tässä kaikki keskeneräiset työni olleet: vain ne, jotka löysin!

 

Lajittelin langat/työt näin. Yllä kuva muovilaatikosta, johon yritin valita parhaimmat lankani. Siis ne kerät, joita ei ole aloitettu. No, siis ainakaan hyvin paljoa, tai ainakin purettu aloitettu työ. Kuten tuossa päällä näkyvät Puro-langat: ne on varattu yhteen neuletakkiin, jota jo aloitin neulomaan, mutta neuletiheys oli liian tiukka. Purin työn, koska haluan tehdä sen huolella. Kunhan saan inspiraation, otan työhön paksummat puikot. Ai niin, viides paheeni liittyy tähän työhön: en jaksa neuloa kunnon mallitilkkua, siksi tiheys usein on muuta, kuin olen ymmärtänyt sen olevan.

 

 

Toinen laatikko on projektilaatikko. Siis ne keskeneräiset työt, joilla on vielä toivoa valmistua. Tuo ruskea neule on toissavuonna aloitettu joulukalenterineule, jota viime vuonna jatkoin. Sillä on melko hyvätkin mahdollisuudet valmistua.

 

Sitten pakkasin sekalaisempia lankoja vanhoihin matkalaukkuihin. Toisen unohdin näköjään kuvata :)

 

Tässäpä laatikot ja kassit ovat kaapissa. Sinisessä kassissa on epäonnistuneet projektit, jotka odottavat purkua ja uudelleen sijoittamista. Ja lisäksi siis ne kaksi vanhaa matkalaukkua.

 

En kykene lupaamaan, etten aloita uusia projekteja, ennen kuin entisiä valmistuu, mutta lupaan pienentää varaston kokoa. Olen jo ollutkin (uskoakseni) pitempään ostolakossa uusien lankojen suhteen. Nyt yritän opetella irti paheistani ja sitä kautta päästä varastojeni herraksi...