Neuletoppi novitan ohjeella

Aloitin viime syksynä neulomaan Novitan ohjeella puuvillaneuletoppia. Jo langan valitseminen tuotti ongelmia.

 

 

Olisin halunnut neuloa topin yksivärisenä lilasta Novita Butterfly-langasta. Muistelin tuota lankaa olevan varastossa aiemmin neulomani pitsipuseron jäljiltä. Mutta eihän lankaa löytynyt kuin yksi kerä. Valitsin sitten tämän pinkin ja violetin yhdistelmän. Lankaa oli yhteensä 350g. Sain langat mummoltani, kun annoin vaihdossa 800g ohutta vaaleanvihreää puuvillalankaa.

 

 

Ohjeen mukaan pitsiraidat olisivat asettuneet aina samalle etäisyydelle keskilinjasta, mutta ymmärsin ohjeen väärin ja minulla ne etääntyvät keskilinjasta tasasta tahtia.  Yhdessä vaiheessa aloitin pitsiraidat uudelleen 15:sta silmukan etäisyydeltä keskilinjasta.

 

 

Neulontaa hidasti se, että pian huomasin langan kulutuksen menevän todella tiukalle. Violetti lanka menikin kaikki, pinkkiä jäi pieni kerän loppu jäljelle. Yksi raita olisi ohjeen mukaan pitänyt violetilla vielä tehdä. Tein neuleesta hiukan pidemmän, kuin ohjeessa oli, koska pidän pidemmistä helmoista.

Jossakin vaiheessa ohjekin hävisi, mutta onneksi Novitan nettisivuilta löytyi sama ohje. Kaikki vaikeudet voittaen lopulta tämäkin neule valmistui. Lankavaraston siivoamisen inspiroimana päättelin lopulta langatkin.

 

 

Pidän topin yksinkertaisesta rakenteesta. Ohjeesta poiketen neuloin työn taas pyörönä, sillä yritän aina välttää viimeiseen asti saumojen ompelua. Jos muutan mallin pyöröneuleeksi, vähennän työstä aina reunasilmukat, jotka tasona neulottaessa menisivät kappaleiden yhdistämisessä saumanvaroihin.

 

 

Aavistan, että tästä tulee lempitoppini. Olen myös harkinnut neulovani saman mallin myös siitä lilasta Butterflysta, jonka löysin nyt lankavaraston siivouksen yhteydessä.

Angry birds lapaset

MariJ:n blogissa oli kuva ihanista angry birds lapasista. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en aio nyt uusia lankoja ostaa, ettei minulla satu olemaan saman vahvuisia sopivan värisiä lankoja. Vaan olipas sittenkin:

 

Ihan kariton ei tämäkään projekti ollut. Aluksi neuloin lapaset turkoosista seiskaveikasta, mutta lanka loppui kesken.

 

 

Harmittihan se, mutta kun nukkuu yön yli, niin seuraavana päivänä jaksaa jo paremmin taas jatkaa. Aloitin tämän projektin muuten viime sunnuntaina ja lopulta tänään, torstaina, sain valmiiksi.

 

Neuloin lapaset lopulta siis sinisestä nallesta ja linnuille tuli oranssi nokka. Neuloin aloituksen monta kertaa, kun vaihdoin silmukkamäärää ja puikkojen kokoa. Kun pähkäilin lankojeni kanssa, heitin ilmoille vain kysymyksen, että voiko angry birdsin nokka olla oranssi. Poika vastasi, että tottakai voi. Sitten googlasin netistä muutaman birdsin kuvan ja kyllä siellä oli sekä keltaisia, että oransseja nokkia.

 

Ohjetta en tähän nyt kummemmin laita, vaikka en ihan samanlaisia tehnytkään, kuin MariJ:n blogissa näkemäni. Neuloin nro 3,5 puikoilla. Resori on 2o, 2n. Peukalo on tuollainen, kuin kuvassa näkyy. Kärkikavennukset tein joka kerroksella 1. ja 3. puikon alussa ja 2. ja 4. puikon lopussa yhden silmukan sisäpuolella reunasta.

 

Neuloin lapaset kokeilun vuoksi neljällä puikolla (yhteensä 40s jaettuna kolmelle puikolle 13, 13 ja 14). Olen lukenut aiemmin, että olisi nopeampi neuloa näin. Uskoisin väitteen olevan totta, sillä eniten aikaa mielestäni kuluu puikolta toiselle vaihtamiseen. Puikon keskellä olevat silmukat neulotaan nopeiten. Molempien lapasten neulomiseen kului suurin piirtein 5 tuntia, mutta kirjailu vei hurjan paljon aikaa. Jaksotin päättelyn monelle illalle, koska inhoan päättelemistä. Neuloin peukalot siinä päättelyjen välissä, ikään kuin palkintona päättelystä sai neuloa lisää.

 

Mieleiset olivat Pojalle. Nyt pitää neuloa Pikkuveljelle mustat angry birdsit.

Projektilaatikosta valmistunut pusero

Pikkuveli sai lupaamani paidan ja se istuu ihan täydellisesti, vaikka on aloitettu pari vuotta sitten.

 

 

Vaikka Pikkuveljen kasvot eivät näy kokonaan, voi silti huomata, miten mielissään poika oli.

 

Kompromissiratkaisuna virkkasin nuo valkeat ruudut vain etupuolelle, työn jouduttamiseksi.

 

Tämä neule oli intarsianeuletta, enkä oikein ihastunut tekniikkaan. Mutta valmis työ on kyllä niin ihana, että ehkä vielä joskus voisin kokeilla uudestaan. Ihan ensimmäinen intarsianeuleeni tämä ei ollut, mutta kohtalaisen vaikea vielä minulle. Lankoja tuli niin monelta kerältä, että meinasin mennä ihan sekaisin.

Valkeat raidat on todellakin virkattu, ei neulalla kirjottu. Siitä syystä raidat eivät ole aivan suorat, tosin ei se minua haittaa. Virkkaus oli ainoa vaihtoehto, sillä minun kaikki parsinneulani on olleet jo kauan hävyksissä. Nykyisin siis päättelen kaikki työt virkkuukoukulla. Olen tosin ihastunut siihen tapaan, ja vaikka löytäisinkin neulani, uskon, että päättelyt, samoin kuin saumojen yhteen ompelut, tulen vastedeskin tekemään virkkuukoukulla mahdollisuuksien mukaan.

Varaston järjestelyn yksi tavoitteeni on löytää kaikki hävinneet työkaluni. Toinen tavoite on löytää materiaali, silloin, kun se inspiraatio on päällä. Ja nyt minulla on inspiraatio päällä, että ei kun vain neulomaan... mutta siitä kerron sitten myöhemmin lisää.

Virkattu cowboy-hattu

Ihastuin joskus aikoja sitten Stitching pitch -virkkauskirjassa malliin virkatusta cowboy-hatusta. Kyseinen kirja on minulta hävinnyt, mutta langat ovat itsepintaisesti odottaneet kaapissa ohjeen löytymistä. No, kirjaa ei ole vieläkään löytynyt, mutta päätin yrittää keksiä ohjeen itse. Jaan ohjeen tässä teillekin.

 

Koko: naiselle

 

 

Käytin tätä lankaa, mutta esim. Novita hanko -lanka on melko saman vahvuista. Itse ostin langan hetken mielijohteesta opiskeluaikana eräästä lankakaupan alekorista. Lankoja oli neljää pastellisävyä. Ko vaaleanpunaista oli 200g (200m). Sitä jäi jäljelle alle 50g.

 

 

Virkkasin hatun koukulla nro 6. Minulla tiheys oli 10,5ks x 16krs = 10cm.

 

 

Tässä päälaen kappale. Virkkaa 10kjs. Virkkaa koukulta laskien 2. kjs:sta alkaen 8ks. Virkkaa 5ks ketjusilmukkaketjun ensimmäiseen silmukkaan. Virkkaa nyt 8ks ketjusilmukoiden toiseen reunaan. Virkkaa 5ks viimeiseen kjs:n ja sulje kerros ps:lla.

 

Virkkaa 2.-4. krs seuraavasti: aloita krs virkkaamall 1kjs. Virkkaa pitkällä sivulla yksi ks jokaiseen ks:n. Päädyn puoliympyrässä levennä niin, että virkkaa joka toiseen ks:n kaksi ks. Sulje krs aina ps:lla. 

Ohje jatkuu alempana.

 

Uusi blogikoira oli hyvin tiiviisti tässä projektissa mukana. Pentu haluaa nukkua päiväunensa minun sylissä, mutta minusta on tylsää istua tuntitolkulla paikoillani... paitsi jos voin hyödyntää sen johonkin käsityöhön.

 

Mallin hattuun otin Pojan lännenhatusta. Tässä hatun reunakin on jo valmis. Tosin päästäkseni tähän pisteeseen purin ja virkkasin uudelleen monta kertaa. Lopulta sinnikkyys palkitaan ja muoto on täydellinen.

 

Tässä vaiheessa hattu näyttää lähinnä kasakka-hatulta.

 

Ohje jatkuu...

5.krs: Virkkaa 1kjs, 1ks, 11p, 13ks (tai niin monta, että olet toisen pitkän sivun alussa), 11p, 13ks, sulje krs ps:lla.

6.krs: Virkkaa 1kjs, 5ks, 7p, 13ks, 7p, 13ks, sulje krs ps:lla.

7.-19krs: Tästä eteenpäin kerroksia ei suljeta ps:lla, vaan työ virkataan spiraalina. Virkkaa ks seuraavaan silmukkaan ja virkkaa siitä eteenpäin 1ks jokaiseen silmukkaan. Levennä takareunassa joka 2. krs 1ks niin, että virkkaa 2ks hatun takareunassa samaan ks:n. 

 

Tässä lähikuva hatun taka"sauman" levennyksistä.

 

 20.-27.krs: Arvioi kerroksen vaihtumiskohta (n. 9cm KT-kohdasta eteenpäin). Virkkaa 2ks samaan ks:n. Virkkaa näin joka 5. ks:n. Jos jako ei mene tasan koko kierroksella, tasaa levennysten välit kerroksen loppupuolella. Virkkaa seuraavilla seitsemällä kerroksella levennykset aina samassa kohdassa. 21.krs:lla levennät siis joka 6.ks, sitten joka 7. jne. Päätä työ niin, että 5 silmukkaa ennen viimeisen kerroksen päättymistä virkkaa ks:den sijaan ps:ta. Päättele langanpäät.

 

 

Lierin virkkaamisen jälkeen hattu muistuttaa hellehattua. Lierinkin muotoiluun purin työtä kertaalleen.

 

Silitin lierin, mutta silti muoto muistuttaa vain etäisesti lehmipojan päähinettä. Mielestäni silittäminen ei ole välttämätöntä, sillä hatusta ei saa cowboy-hattua ilman kovettamista.

 

Eikun sopan keittoon. Eli valmistin liima-vesiseoksen, johon tuli puolisen litraa lämmintä vettä ja noin desi erikeepperiä. Sekoita kunnolla.

 

Hattu likoamaan liemeen...

 

Sillä aikaa suojasin mallistetsonin kelmulla. Jos sinulla ei ole muottia, jonka päälle pingottaa hattua, voit muotoilla sellaisen esim. sanomalehdestä. Malli auttaa pitämään velton hattuosan pystyssä, kunnes liimaseos on kovettunut.

 

 

Pingotin virkatun hatun mallin päälle, mihin se solahti mukavasti muovin ansiosta. Muotoile hattu stetsonin muotoon. Venytä lieriä ympyrän muotoiseksi.

 

Ja vielä naru ympärille tukemaan lierin reunat sivuilta ylös.

 

Sitten vain odottelemaan hatun kuivumista. Huom! Anna hatun kuivua kokonaan, ennen kuin irroitat sen muotista. Minulla kuivumiseen meni 1,5 vuorokautta.

 

 

Valmis stetson säilyttää hyvin muotonsa. Huom! Alussa liima haisee voimakkaasti, mutta hatun kuivuessa liiman haju haihtuu. Samoin, jos liimaa on jäänyt johonkin enemmän kuin muihin kohtiin, se värjää hatun välin aluksi haaleammaksi, mutta kuivuttuaan liima muuttuu värittömäksi.

 

En tiedä, miten tämä kovike käyttäytyy veden kanssa, mutta uskoisin, että jos kovetus lähtee pois, sen voi aina uusia. Hattuja harvoin pestään ja jos kyseessä olisi esim. nahkahattu, tuskin sitä pestäisiin koskaan. Tietysti hattu saattaa joutua veden armoille, jos se on päässä ja alkaa rajusti sataa. Sen näkee sitten, mutta en usko hatun olevan moksiskaan pienestä tihkusateesta.

 

 

Lopuksi kerron vielä kyseisen hattumallin historiasta. Päähine on nimetty suunnittelijansa John Batterson Stetsonin mukaan vuonna 1865. Kuuluisaksi stetson tuli 1900-luvun alun hollywood-elokuvista. On käynyt kuitenkin ilmi, ettei 1800-luvun loppupuolen cowboyt käyttäneet leveälieristä stetsonia, vaan knallia. Artikkelin aiheesta voit lukea täältä.

 

 

"I'm a poor lonesome cowboy,

I'm a long long way from home..."

 

Lucky Luke oli pienenä yksi lempisarjakuvistani ja olen aina haaveillut omasta stetsonista, mutta ei ole tullut vain hankittua sellaista.

Olen tosi ihastunut tähän hattuun. Kyllä kannatti purkaa ja virkata, sillä muoto on juuri sellainen, kuin mielestäni pitää ollakin.

Lankavaraston siivous

Selasin TiiQ:n blogia ja innostuin siivoamaan lankavarastoani. Järkytyin taas kerran siitä, mihin kuntoon olen varastoni antanut luisua:

 

Kaikki langat eivät mahtuneet kuvattavaksi parisängylle, joten laatikossa on lähes avaamattomia keriä. Toisen laatikon pohjalle jätin sotkeentuneet jämälangat, joita en lähtenyt selvittelemään vaan irrotin säästettävät kerät ja laitoin lopun sotkun roskiin.

 

Ja parisängyn päälle levittelin loput langat. Ensimmäinen paheeni on se, että aloitan hurjan paljon töitä, jotka jäävät minulta kesken. En pura töitä vaan sullon ne takaisin laatikkoon ajatuksella: "Kyllä minä tätä vielä joskus jatkan". Joskus todellakin jatkan, useimmiten en!

 

Toinen paheeni on se, että inhoan päättelyä niin paljon, että jätän usein työn lojumaan varastoon jopa vuosiksi päättelyä odottamaan. Yllä kuva neuletakista, jonka neuloin lähes loppuun asti. Huomasin, että olin vahingossa neulonut kokoa 4 vuotta, vaikka siskontyttö oli tuolloin vastasyntynyt. Ajattelin, ettei päättelyllä olisi kiirettä. No, ei kai sillä vielä ole: siskontyttö täyttää 3 vuotta.

 

Samaan aikaan neuloin siskontytön takista ylijäämästä langasta ja varastossani olleesta saman vahvuisesta langasta omalle pojalleni takkia. En muista, mikä tässä alkoi tökkiä, ehkä nuo raidat, mutta kesken jäi, eikä taida koskaan valmistuakaan. Poika on ainakin tästä jo ohi kasvanut.

 

Tämä virkkaustyö valmistui joku aika sitten. Aloitin kyllä tekemään syksyllä. Malli omasta päästä ja kun sitä piti muotoilla ja purkaa välillä, niin se jäi pitkäksi aikaa odottelemaan. Nyt odottelee lankojen päättelyä. Päättelyä voi hidastaa se, etten ole ihan varma, pidänkö valmiista työstä...

 

 

Tämä neule valmistui joululomalla. Tykkään, mutta odottelee silti lankojen päättelyä. Alun perin aioin neuloa tän mallin toisesta langasta, mutta en löytänyt sitä varastostani. Tein sitten tuosta pinkistä, mutta työ takkuili, kun langan kulutus meni niin tiukille, että vain kuvassa näkyvä keränloppu jäi jäljelle. Nyt löysin sen toisen langan: pitäisiköhän neuloa samanlainen siitäkin?

 

Tämä mohairneule on myös omia mallejani. Pelkkä suorakaiteenmuotoinen kappale. Melkein valmis, mutta yksitoikkoinen neulonta ei oikein inspiroi... Työtä on vaikea purkaa ja tehty on jo melkein koko työ, niin kyllä tämä vielä valmistuu. Pidän väristä ja malli on ihan ok. Jos malli olisi Super, niin olisi varmana jo valmistunut.

 

Esittelin tässä aiemmin elämäni ensimmäisen valmistuneen virkatun puseron. No, tässä olisi yksi niistä lukuisista aloitetuista ei valmistuneista virkatuista puseroista... Ohut lanka ja ohjekirja hävinnyt! Ei tule valmistumaan, mutta en voi heittää työtä hukkaan, kun olen niin monta palaa siihen jo virkannut. Täytyy yrittää keksiä jokin muu tapa jatkaa puseroa.

 

Tässäkin yksi aloitettu virkkauspusero. En pidä siinä siitä, miten olen yhdistänyt kappaleet. Virkattuja lappuja on tympeä lähteä purkamaan, kun lanka on katkottu niin moneen kertaan. Tämä jää myös odottamaan ratkaisua.

 

Lapsille en ole saanut paljonkaan neulottua, koska työ jää kesken ja kun olisi inspiraatiota jatkaa, on lapsi jo kasvanut ulos mahdollisesti valmistuvasta vaatteesta. Tässä Pojalle aloitettu neuletakki. Vain kappaleiden yhteen ompelu ja nappilista puuttuu. Sopisi ehken nyt Pikkuveljelle. Tosin nappilistan lankaa ei löytynyt tässä inventaariossa. Kolmas paheeni: saatan (vahingossa) käyttää johonkin keskeneräiseen työhön varatun langan johonkin toiseen työhön, kun en muista, että se oli varattu siihen keskeneräiseen....

 

 

Mikäs se siinä? Valmis pusero lankojen keskellä. Tai siis melkein valmis. Tässä työssä oli ihan sikana pääteltäviä lankoja ja olen niistäkin päätellyt 90%. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoa päälle valkoisella langalla ristikko, mutta... En tiedä, mikä minuun meni. En kykene selittämään toimintaani. Olen syyntakeeton! Mutta onni onnettomuudessa on se, että tämä olisi yhä sopiva Pikkuveljelle, jolle tätä aloitin neulomaan. Olen jo nimittäin oppinut, että jos neulon lapsille, aloitan kerralla pari kokoa liian suuresta koosta. Lupasin päätellä tämän hänelle, sillä hän on jo pitkään toivonut, että tekisin hänellekin jotain.

 

Tätä voisi kutsua jo varsinaiseksi flopiksi! Itse suunnittelemani villasukkahousut alpakkalangasta Pikkuveljelle. Pikkuveli: äitisi on kyllä YRITTÄNYT tehdä jotain sinullekin. Housut muistuttavat kanankoipia. Tosin ne olivat kyllä sopivat silloiselle pullukkareitiselle kestovaippavauvallemme. Neuloin toisen sukan terää vaille valmiiksi. Eikä olisi ollut yhteen ommeltavia saumoja tai paljoa pääteltäviä lankojakaan... Hmm.. en voi muuta sanoa, kuin että olen syyntakeeton.

 

Ja vielä Pikkuveljelle villavaippakuoria. Toinen päättelyä ja kevyttä huovutusta vaille valmis. Toisesta uupuu toinen lahje. Se on itseasiassa tragikoominen juttu: työ jäi kesken vaille toista 5cm pitkää lahjetta, mutta virkkasin loppulangan vahingossa toiseen työhön, jonka myös huovutin. Näin ollen en voi edes purkaa sitä tehdäkseni lahkeen valmiiksi! Työ saattoi alun perin jäädä keskeneräiseksi, koska siirryin villavaippakuorista taskuvaippoihin, eikä villakuorille ollut enää tarvetta.

 

Virkattuja lappuja. Näistä piti koota kassi mustalla langalla, mutta enpäs löytänyt ko lankaa... nyt löysin, pitänee tehdä loppuun.

 

Turkista tuliaisena tuotu lanka piti muuntaa virkatuksi huiviksi. Paria lappua vaille + hapsut... Hmm.. no, mallissa tympii yksi juttu, mutta se onkin jo toinen juttu. Kerron sen, jos saan huvin valmiiksi ;)

 

 

Ah, keskeneräinen sukka. Itse suunnittelemani. Puikko katkesi, eikä nro 2,25 puikkoja joka nurkalla myydä (kait)... Sitten katosi ohje. Ja malli oli niin vaikea, etten sitä osaa ilman ohjetta tehdä. Neljäs paheeni: kaikki tieto on usein vain päässäni. Jos jotain muistiin kirjoitankin, muistilappu yleensä katoaa... Olen haaveillut sellaisesta käsityökansiosta, johon tallentaisin projektejani. Muutenkin on aika ilmiselvää, että tarvitsisin jotain järjestelmällisyyttä käsitöihini.

 

Ah ja voi. Opiskeluaikainen luentoneule. Ohje hävisi ja kaulus jäi tekemättä. Muut kappaleet puserosta ovat valmiit. Hiukan olen tuosta koosta pyöristynyt (pitäisikö alkaa omiakin neuleita ennakoimaan koon suhteen), mutta kyllä tästä pusero tulisi... Ehkä täytyy soveltaa kaulus omasta päästä. Ai niin, ei tässä kaikki keskeneräiset työni olleet: vain ne, jotka löysin!

 

Lajittelin langat/työt näin. Yllä kuva muovilaatikosta, johon yritin valita parhaimmat lankani. Siis ne kerät, joita ei ole aloitettu. No, siis ainakaan hyvin paljoa, tai ainakin purettu aloitettu työ. Kuten tuossa päällä näkyvät Puro-langat: ne on varattu yhteen neuletakkiin, jota jo aloitin neulomaan, mutta neuletiheys oli liian tiukka. Purin työn, koska haluan tehdä sen huolella. Kunhan saan inspiraation, otan työhön paksummat puikot. Ai niin, viides paheeni liittyy tähän työhön: en jaksa neuloa kunnon mallitilkkua, siksi tiheys usein on muuta, kuin olen ymmärtänyt sen olevan.

 

 

Toinen laatikko on projektilaatikko. Siis ne keskeneräiset työt, joilla on vielä toivoa valmistua. Tuo ruskea neule on toissavuonna aloitettu joulukalenterineule, jota viime vuonna jatkoin. Sillä on melko hyvätkin mahdollisuudet valmistua.

 

Sitten pakkasin sekalaisempia lankoja vanhoihin matkalaukkuihin. Toisen unohdin näköjään kuvata :)

 

Tässäpä laatikot ja kassit ovat kaapissa. Sinisessä kassissa on epäonnistuneet projektit, jotka odottavat purkua ja uudelleen sijoittamista. Ja lisäksi siis ne kaksi vanhaa matkalaukkua.

 

En kykene lupaamaan, etten aloita uusia projekteja, ennen kuin entisiä valmistuu, mutta lupaan pienentää varaston kokoa. Olen jo ollutkin (uskoakseni) pitempään ostolakossa uusien lankojen suhteen. Nyt yritän opetella irti paheistani ja sitä kautta päästä varastojeni herraksi...