Pikkuveli sai lupaamani paidan ja se istuu ihan täydellisesti, vaikka on aloitettu pari vuotta sitten.
Vaikka Pikkuveljen kasvot eivät näy kokonaan, voi silti huomata, miten mielissään poika oli.
Kompromissiratkaisuna virkkasin nuo valkeat ruudut vain etupuolelle, työn jouduttamiseksi.
Tämä neule oli intarsianeuletta, enkä oikein ihastunut tekniikkaan. Mutta valmis työ on kyllä niin ihana, että ehkä vielä joskus voisin kokeilla uudestaan. Ihan ensimmäinen intarsianeuleeni tämä ei ollut, mutta kohtalaisen vaikea vielä minulle. Lankoja tuli niin monelta kerältä, että meinasin mennä ihan sekaisin.
Valkeat raidat on todellakin virkattu, ei neulalla kirjottu. Siitä syystä raidat eivät ole aivan suorat, tosin ei se minua haittaa. Virkkaus oli ainoa vaihtoehto, sillä minun kaikki parsinneulani on olleet jo kauan hävyksissä. Nykyisin siis päättelen kaikki työt virkkuukoukulla. Olen tosin ihastunut siihen tapaan, ja vaikka löytäisinkin neulani, uskon, että päättelyt, samoin kuin saumojen yhteen ompelut, tulen vastedeskin tekemään virkkuukoukulla mahdollisuuksien mukaan.
Varaston järjestelyn yksi tavoitteeni on löytää kaikki hävinneet työkaluni. Toinen tavoite on löytää materiaali, silloin, kun se inspiraatio on päällä. Ja nyt minulla on inspiraatio päällä, että ei kun vain neulomaan... mutta siitä kerron sitten myöhemmin lisää.
1 comment:
Hieno pusero ja mukava kun pikkuveli on mielissään.
Post a Comment