Virkatut tossut

Eilen illalla ja tänä aamuna virkkasin nämä tossut. Malli on omasta päästä, mutta idean sain jälleen kerran pinterestistä. 

Tästä olisi kiva tehdä oikein kunnon ohjekin, mutta pitäisi virkata toinen pari, sillä nämä ei onnistuneet täydellisesti. 

Toisesta tossusta tuli pienempi, mikä ei itseäni haittaa, koska toinen jalkani on pienempi toista. Tossujen erikokoisuus oli vahinko ja silkkaa tuuria, että sattuivat juuri oikeisiin jalkoihin. 

Käytin näihin yhden Novita Isoveli lankakerän ja hieman Novitan Nallea. 

Napit löytyi nappivarastostani. 

Nämä oli aika nopeat virkata: yhteensä viitisen tuntia. 

Ja tossuille minulla tuntuu olevan aina tarvetta. Joten olen tyytyväinen. 

Virkattu afrikankukka-purkinsuojus

Pienen kyläilyreissun jälkeen teki taas niin mieli tarttua johonkin käsityöhön. Hieman kuitenkin väsytti, eikä jaksanut ajatellakaan mitään suuritöistä. Tämä purkinsuojus valmistui yhdessä illassa:

 

En edes muista enää, mistä idea puikkopurkkiin tuli, mutta afrikankukkia rakastan virkata. Tähän työhön voi virkata jokaisen kukan erilaiseksi, niin ei käy tylsäksi.

 

Kaikki langat on jämälankoja. Ison persikkametallitölkin ympärille mahtui kolme lappua. Langat Novita Tennesee vahvuista tai ohuempia. Virkkukoukku nro 4.

 

Kun kukat on ommeltu yhteen suoralta sivulta, virkkasin purkin päälle verkon. Verkko on samaa lankaa kuin afrikankukan reunus, mutta virkkasin verkon pienemmällä puikolla, sillä lanka oli hiukan liian ohutta numerolle 4. Verkon viimeisellä kerroksella kiinnitin sen afrikankukka-lappuihin.

 

Lopuksi pingotin suojuksen kireäksi virkkaamalla afrikankukka-lappujen käristä purkin pohjaan ketjusilmukka-lenkit. Langat piti toki päätellä ennen tätä viimeistä vaihetta, sillä pussiksi virkattu suojus ei nyt irtoa purkista. Kuvassa yllä purkki ylhäältä päin.

 

Päällyksen verkkoon voi tökkiä puikkoja. Näin saman koon puikot pysyvät yhdessä tallessa ja purkki on kaunis koriste. Puikot voi olla aina esillä osana sisustusta. Huomasin, että tämä iso persikkapurkki on liian iso virkkuukoukuille, joten niille voisi virkata oman purkin.

Projektilaatikosta valmistunut pusero

Pikkuveli sai lupaamani paidan ja se istuu ihan täydellisesti, vaikka on aloitettu pari vuotta sitten.

 

 

Vaikka Pikkuveljen kasvot eivät näy kokonaan, voi silti huomata, miten mielissään poika oli.

 

Kompromissiratkaisuna virkkasin nuo valkeat ruudut vain etupuolelle, työn jouduttamiseksi.

 

Tämä neule oli intarsianeuletta, enkä oikein ihastunut tekniikkaan. Mutta valmis työ on kyllä niin ihana, että ehkä vielä joskus voisin kokeilla uudestaan. Ihan ensimmäinen intarsianeuleeni tämä ei ollut, mutta kohtalaisen vaikea vielä minulle. Lankoja tuli niin monelta kerältä, että meinasin mennä ihan sekaisin.

Valkeat raidat on todellakin virkattu, ei neulalla kirjottu. Siitä syystä raidat eivät ole aivan suorat, tosin ei se minua haittaa. Virkkaus oli ainoa vaihtoehto, sillä minun kaikki parsinneulani on olleet jo kauan hävyksissä. Nykyisin siis päättelen kaikki työt virkkuukoukulla. Olen tosin ihastunut siihen tapaan, ja vaikka löytäisinkin neulani, uskon, että päättelyt, samoin kuin saumojen yhteen ompelut, tulen vastedeskin tekemään virkkuukoukulla mahdollisuuksien mukaan.

Varaston järjestelyn yksi tavoitteeni on löytää kaikki hävinneet työkaluni. Toinen tavoite on löytää materiaali, silloin, kun se inspiraatio on päällä. Ja nyt minulla on inspiraatio päällä, että ei kun vain neulomaan... mutta siitä kerron sitten myöhemmin lisää.

Virkattu cowboy-hattu

Ihastuin joskus aikoja sitten Stitching pitch -virkkauskirjassa malliin virkatusta cowboy-hatusta. Kyseinen kirja on minulta hävinnyt, mutta langat ovat itsepintaisesti odottaneet kaapissa ohjeen löytymistä. No, kirjaa ei ole vieläkään löytynyt, mutta päätin yrittää keksiä ohjeen itse. Jaan ohjeen tässä teillekin.

 

Koko: naiselle

 

 

Käytin tätä lankaa, mutta esim. Novita hanko -lanka on melko saman vahvuista. Itse ostin langan hetken mielijohteesta opiskeluaikana eräästä lankakaupan alekorista. Lankoja oli neljää pastellisävyä. Ko vaaleanpunaista oli 200g (200m). Sitä jäi jäljelle alle 50g.

 

 

Virkkasin hatun koukulla nro 6. Minulla tiheys oli 10,5ks x 16krs = 10cm.

 

 

Tässä päälaen kappale. Virkkaa 10kjs. Virkkaa koukulta laskien 2. kjs:sta alkaen 8ks. Virkkaa 5ks ketjusilmukkaketjun ensimmäiseen silmukkaan. Virkkaa nyt 8ks ketjusilmukoiden toiseen reunaan. Virkkaa 5ks viimeiseen kjs:n ja sulje kerros ps:lla.

 

Virkkaa 2.-4. krs seuraavasti: aloita krs virkkaamall 1kjs. Virkkaa pitkällä sivulla yksi ks jokaiseen ks:n. Päädyn puoliympyrässä levennä niin, että virkkaa joka toiseen ks:n kaksi ks. Sulje krs aina ps:lla. 

Ohje jatkuu alempana.

 

Uusi blogikoira oli hyvin tiiviisti tässä projektissa mukana. Pentu haluaa nukkua päiväunensa minun sylissä, mutta minusta on tylsää istua tuntitolkulla paikoillani... paitsi jos voin hyödyntää sen johonkin käsityöhön.

 

Mallin hattuun otin Pojan lännenhatusta. Tässä hatun reunakin on jo valmis. Tosin päästäkseni tähän pisteeseen purin ja virkkasin uudelleen monta kertaa. Lopulta sinnikkyys palkitaan ja muoto on täydellinen.

 

Tässä vaiheessa hattu näyttää lähinnä kasakka-hatulta.

 

Ohje jatkuu...

5.krs: Virkkaa 1kjs, 1ks, 11p, 13ks (tai niin monta, että olet toisen pitkän sivun alussa), 11p, 13ks, sulje krs ps:lla.

6.krs: Virkkaa 1kjs, 5ks, 7p, 13ks, 7p, 13ks, sulje krs ps:lla.

7.-19krs: Tästä eteenpäin kerroksia ei suljeta ps:lla, vaan työ virkataan spiraalina. Virkkaa ks seuraavaan silmukkaan ja virkkaa siitä eteenpäin 1ks jokaiseen silmukkaan. Levennä takareunassa joka 2. krs 1ks niin, että virkkaa 2ks hatun takareunassa samaan ks:n. 

 

Tässä lähikuva hatun taka"sauman" levennyksistä.

 

 20.-27.krs: Arvioi kerroksen vaihtumiskohta (n. 9cm KT-kohdasta eteenpäin). Virkkaa 2ks samaan ks:n. Virkkaa näin joka 5. ks:n. Jos jako ei mene tasan koko kierroksella, tasaa levennysten välit kerroksen loppupuolella. Virkkaa seuraavilla seitsemällä kerroksella levennykset aina samassa kohdassa. 21.krs:lla levennät siis joka 6.ks, sitten joka 7. jne. Päätä työ niin, että 5 silmukkaa ennen viimeisen kerroksen päättymistä virkkaa ks:den sijaan ps:ta. Päättele langanpäät.

 

 

Lierin virkkaamisen jälkeen hattu muistuttaa hellehattua. Lierinkin muotoiluun purin työtä kertaalleen.

 

Silitin lierin, mutta silti muoto muistuttaa vain etäisesti lehmipojan päähinettä. Mielestäni silittäminen ei ole välttämätöntä, sillä hatusta ei saa cowboy-hattua ilman kovettamista.

 

Eikun sopan keittoon. Eli valmistin liima-vesiseoksen, johon tuli puolisen litraa lämmintä vettä ja noin desi erikeepperiä. Sekoita kunnolla.

 

Hattu likoamaan liemeen...

 

Sillä aikaa suojasin mallistetsonin kelmulla. Jos sinulla ei ole muottia, jonka päälle pingottaa hattua, voit muotoilla sellaisen esim. sanomalehdestä. Malli auttaa pitämään velton hattuosan pystyssä, kunnes liimaseos on kovettunut.

 

 

Pingotin virkatun hatun mallin päälle, mihin se solahti mukavasti muovin ansiosta. Muotoile hattu stetsonin muotoon. Venytä lieriä ympyrän muotoiseksi.

 

Ja vielä naru ympärille tukemaan lierin reunat sivuilta ylös.

 

Sitten vain odottelemaan hatun kuivumista. Huom! Anna hatun kuivua kokonaan, ennen kuin irroitat sen muotista. Minulla kuivumiseen meni 1,5 vuorokautta.

 

 

Valmis stetson säilyttää hyvin muotonsa. Huom! Alussa liima haisee voimakkaasti, mutta hatun kuivuessa liiman haju haihtuu. Samoin, jos liimaa on jäänyt johonkin enemmän kuin muihin kohtiin, se värjää hatun välin aluksi haaleammaksi, mutta kuivuttuaan liima muuttuu värittömäksi.

 

En tiedä, miten tämä kovike käyttäytyy veden kanssa, mutta uskoisin, että jos kovetus lähtee pois, sen voi aina uusia. Hattuja harvoin pestään ja jos kyseessä olisi esim. nahkahattu, tuskin sitä pestäisiin koskaan. Tietysti hattu saattaa joutua veden armoille, jos se on päässä ja alkaa rajusti sataa. Sen näkee sitten, mutta en usko hatun olevan moksiskaan pienestä tihkusateesta.

 

 

Lopuksi kerron vielä kyseisen hattumallin historiasta. Päähine on nimetty suunnittelijansa John Batterson Stetsonin mukaan vuonna 1865. Kuuluisaksi stetson tuli 1900-luvun alun hollywood-elokuvista. On käynyt kuitenkin ilmi, ettei 1800-luvun loppupuolen cowboyt käyttäneet leveälieristä stetsonia, vaan knallia. Artikkelin aiheesta voit lukea täältä.

 

 

"I'm a poor lonesome cowboy,

I'm a long long way from home..."

 

Lucky Luke oli pienenä yksi lempisarjakuvistani ja olen aina haaveillut omasta stetsonista, mutta ei ole tullut vain hankittua sellaista.

Olen tosi ihastunut tähän hattuun. Kyllä kannatti purkaa ja virkata, sillä muoto on juuri sellainen, kuin mielestäni pitää ollakin.

Lankavaraston siivous

Selasin TiiQ:n blogia ja innostuin siivoamaan lankavarastoani. Järkytyin taas kerran siitä, mihin kuntoon olen varastoni antanut luisua:

 

Kaikki langat eivät mahtuneet kuvattavaksi parisängylle, joten laatikossa on lähes avaamattomia keriä. Toisen laatikon pohjalle jätin sotkeentuneet jämälangat, joita en lähtenyt selvittelemään vaan irrotin säästettävät kerät ja laitoin lopun sotkun roskiin.

 

Ja parisängyn päälle levittelin loput langat. Ensimmäinen paheeni on se, että aloitan hurjan paljon töitä, jotka jäävät minulta kesken. En pura töitä vaan sullon ne takaisin laatikkoon ajatuksella: "Kyllä minä tätä vielä joskus jatkan". Joskus todellakin jatkan, useimmiten en!

 

Toinen paheeni on se, että inhoan päättelyä niin paljon, että jätän usein työn lojumaan varastoon jopa vuosiksi päättelyä odottamaan. Yllä kuva neuletakista, jonka neuloin lähes loppuun asti. Huomasin, että olin vahingossa neulonut kokoa 4 vuotta, vaikka siskontyttö oli tuolloin vastasyntynyt. Ajattelin, ettei päättelyllä olisi kiirettä. No, ei kai sillä vielä ole: siskontyttö täyttää 3 vuotta.

 

Samaan aikaan neuloin siskontytön takista ylijäämästä langasta ja varastossani olleesta saman vahvuisesta langasta omalle pojalleni takkia. En muista, mikä tässä alkoi tökkiä, ehkä nuo raidat, mutta kesken jäi, eikä taida koskaan valmistuakaan. Poika on ainakin tästä jo ohi kasvanut.

 

Tämä virkkaustyö valmistui joku aika sitten. Aloitin kyllä tekemään syksyllä. Malli omasta päästä ja kun sitä piti muotoilla ja purkaa välillä, niin se jäi pitkäksi aikaa odottelemaan. Nyt odottelee lankojen päättelyä. Päättelyä voi hidastaa se, etten ole ihan varma, pidänkö valmiista työstä...

 

 

Tämä neule valmistui joululomalla. Tykkään, mutta odottelee silti lankojen päättelyä. Alun perin aioin neuloa tän mallin toisesta langasta, mutta en löytänyt sitä varastostani. Tein sitten tuosta pinkistä, mutta työ takkuili, kun langan kulutus meni niin tiukille, että vain kuvassa näkyvä keränloppu jäi jäljelle. Nyt löysin sen toisen langan: pitäisiköhän neuloa samanlainen siitäkin?

 

Tämä mohairneule on myös omia mallejani. Pelkkä suorakaiteenmuotoinen kappale. Melkein valmis, mutta yksitoikkoinen neulonta ei oikein inspiroi... Työtä on vaikea purkaa ja tehty on jo melkein koko työ, niin kyllä tämä vielä valmistuu. Pidän väristä ja malli on ihan ok. Jos malli olisi Super, niin olisi varmana jo valmistunut.

 

Esittelin tässä aiemmin elämäni ensimmäisen valmistuneen virkatun puseron. No, tässä olisi yksi niistä lukuisista aloitetuista ei valmistuneista virkatuista puseroista... Ohut lanka ja ohjekirja hävinnyt! Ei tule valmistumaan, mutta en voi heittää työtä hukkaan, kun olen niin monta palaa siihen jo virkannut. Täytyy yrittää keksiä jokin muu tapa jatkaa puseroa.

 

Tässäkin yksi aloitettu virkkauspusero. En pidä siinä siitä, miten olen yhdistänyt kappaleet. Virkattuja lappuja on tympeä lähteä purkamaan, kun lanka on katkottu niin moneen kertaan. Tämä jää myös odottamaan ratkaisua.

 

Lapsille en ole saanut paljonkaan neulottua, koska työ jää kesken ja kun olisi inspiraatiota jatkaa, on lapsi jo kasvanut ulos mahdollisesti valmistuvasta vaatteesta. Tässä Pojalle aloitettu neuletakki. Vain kappaleiden yhteen ompelu ja nappilista puuttuu. Sopisi ehken nyt Pikkuveljelle. Tosin nappilistan lankaa ei löytynyt tässä inventaariossa. Kolmas paheeni: saatan (vahingossa) käyttää johonkin keskeneräiseen työhön varatun langan johonkin toiseen työhön, kun en muista, että se oli varattu siihen keskeneräiseen....

 

 

Mikäs se siinä? Valmis pusero lankojen keskellä. Tai siis melkein valmis. Tässä työssä oli ihan sikana pääteltäviä lankoja ja olen niistäkin päätellyt 90%. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoa päälle valkoisella langalla ristikko, mutta... En tiedä, mikä minuun meni. En kykene selittämään toimintaani. Olen syyntakeeton! Mutta onni onnettomuudessa on se, että tämä olisi yhä sopiva Pikkuveljelle, jolle tätä aloitin neulomaan. Olen jo nimittäin oppinut, että jos neulon lapsille, aloitan kerralla pari kokoa liian suuresta koosta. Lupasin päätellä tämän hänelle, sillä hän on jo pitkään toivonut, että tekisin hänellekin jotain.

 

Tätä voisi kutsua jo varsinaiseksi flopiksi! Itse suunnittelemani villasukkahousut alpakkalangasta Pikkuveljelle. Pikkuveli: äitisi on kyllä YRITTÄNYT tehdä jotain sinullekin. Housut muistuttavat kanankoipia. Tosin ne olivat kyllä sopivat silloiselle pullukkareitiselle kestovaippavauvallemme. Neuloin toisen sukan terää vaille valmiiksi. Eikä olisi ollut yhteen ommeltavia saumoja tai paljoa pääteltäviä lankojakaan... Hmm.. en voi muuta sanoa, kuin että olen syyntakeeton.

 

Ja vielä Pikkuveljelle villavaippakuoria. Toinen päättelyä ja kevyttä huovutusta vaille valmis. Toisesta uupuu toinen lahje. Se on itseasiassa tragikoominen juttu: työ jäi kesken vaille toista 5cm pitkää lahjetta, mutta virkkasin loppulangan vahingossa toiseen työhön, jonka myös huovutin. Näin ollen en voi edes purkaa sitä tehdäkseni lahkeen valmiiksi! Työ saattoi alun perin jäädä keskeneräiseksi, koska siirryin villavaippakuorista taskuvaippoihin, eikä villakuorille ollut enää tarvetta.

 

Virkattuja lappuja. Näistä piti koota kassi mustalla langalla, mutta enpäs löytänyt ko lankaa... nyt löysin, pitänee tehdä loppuun.

 

Turkista tuliaisena tuotu lanka piti muuntaa virkatuksi huiviksi. Paria lappua vaille + hapsut... Hmm.. no, mallissa tympii yksi juttu, mutta se onkin jo toinen juttu. Kerron sen, jos saan huvin valmiiksi ;)

 

 

Ah, keskeneräinen sukka. Itse suunnittelemani. Puikko katkesi, eikä nro 2,25 puikkoja joka nurkalla myydä (kait)... Sitten katosi ohje. Ja malli oli niin vaikea, etten sitä osaa ilman ohjetta tehdä. Neljäs paheeni: kaikki tieto on usein vain päässäni. Jos jotain muistiin kirjoitankin, muistilappu yleensä katoaa... Olen haaveillut sellaisesta käsityökansiosta, johon tallentaisin projektejani. Muutenkin on aika ilmiselvää, että tarvitsisin jotain järjestelmällisyyttä käsitöihini.

 

Ah ja voi. Opiskeluaikainen luentoneule. Ohje hävisi ja kaulus jäi tekemättä. Muut kappaleet puserosta ovat valmiit. Hiukan olen tuosta koosta pyöristynyt (pitäisikö alkaa omiakin neuleita ennakoimaan koon suhteen), mutta kyllä tästä pusero tulisi... Ehkä täytyy soveltaa kaulus omasta päästä. Ai niin, ei tässä kaikki keskeneräiset työni olleet: vain ne, jotka löysin!

 

Lajittelin langat/työt näin. Yllä kuva muovilaatikosta, johon yritin valita parhaimmat lankani. Siis ne kerät, joita ei ole aloitettu. No, siis ainakaan hyvin paljoa, tai ainakin purettu aloitettu työ. Kuten tuossa päällä näkyvät Puro-langat: ne on varattu yhteen neuletakkiin, jota jo aloitin neulomaan, mutta neuletiheys oli liian tiukka. Purin työn, koska haluan tehdä sen huolella. Kunhan saan inspiraation, otan työhön paksummat puikot. Ai niin, viides paheeni liittyy tähän työhön: en jaksa neuloa kunnon mallitilkkua, siksi tiheys usein on muuta, kuin olen ymmärtänyt sen olevan.

 

 

Toinen laatikko on projektilaatikko. Siis ne keskeneräiset työt, joilla on vielä toivoa valmistua. Tuo ruskea neule on toissavuonna aloitettu joulukalenterineule, jota viime vuonna jatkoin. Sillä on melko hyvätkin mahdollisuudet valmistua.

 

Sitten pakkasin sekalaisempia lankoja vanhoihin matkalaukkuihin. Toisen unohdin näköjään kuvata :)

 

Tässäpä laatikot ja kassit ovat kaapissa. Sinisessä kassissa on epäonnistuneet projektit, jotka odottavat purkua ja uudelleen sijoittamista. Ja lisäksi siis ne kaksi vanhaa matkalaukkua.

 

En kykene lupaamaan, etten aloita uusia projekteja, ennen kuin entisiä valmistuu, mutta lupaan pienentää varaston kokoa. Olen jo ollutkin (uskoakseni) pitempään ostolakossa uusien lankojen suhteen. Nyt yritän opetella irti paheistani ja sitä kautta päästä varastojeni herraksi...