Kadonneet käsityöt

Palasimme jo jokin aika sitten ulkomaanreissultamme. Matka oli muuten ihana, mutta yksi matkalaukkumme katosi ensimmäisenä lomapäivänä, eikä sitä yrityksistä huolimatta saatu takaisin. No tämä ei varsinaisesti ole käsityöblogin aihealuetta, mutta kadonneessa matkalaukussa katosi monta käsityötä, useimmat dokumentoimattomia...

 

 

Yksi kadonneista käsitöistä oli tämä neulepusero, jonka siis pakkasin Pikkuveljelle mukaan viileitä iltoja varten. Pikkuveli ehti käyttää tätä Suomessa ehken kaksi kertaa. Joku ehkä muistaa, että tämän valmistuminen vei minulta parisen vuotta. On siis liene ymmärrettävää, että tahdon kirjoittaa muistokirjoituksen puserolle vielä näin jälkikäteen.

 

Muistattekos tätä virkattua stetsonia? Se ei mahtunut matkalaukkuun, mutta kuljetin sen reisuun päässäni/käsissäni. Sain nauttia varta vasten matkaa varten virkatun työni tuloksesta reissun ajan, mutta paluumatkalla se unohtui Gran Kanarian lentokentälle. Joten jos satut törmäämään tähän uniikkiin päähineeseen, voit palauttaa sen minulle, vaikka huonommassakin jamassa.

 

Valmistin siis lomareissua varten joukon erilaisia lomavaatteita. Kaikki vaatteet olivat yhteensopivia väreiltään ja suunniteltu sopimaan erityisesti ulkomaanmatkalle. Jokainen vaate oli kevyestä materiaalista ja monikäyttöinen. En kuvannut vaatteita Suomessa, vaan olin ajatellut kuvata ne kohteessa, kauniissa maisemissa, ylläni, käytössä... mutta kaikki vaatteet olivat pakattu yhteen matkalaukkuun, siihen joka katosi matkamme ensimmäisenä päivänä!

 

Minulla ei siis ole kuvaa noista vaatteista, joten voin vain mainita kadonneet käsityöni. Tässä on lista ja kunniamaininta niistä:

 

Kirkkaansininen kukallinen sharonki

Tummansininen kukallinen sharonki

Turkoosi mekko

Sininen mekko/liivi

Punainen ruusuleninki

Kimaltava turkoosi iltapuku

Tummansininen mekko

 

Toki joukossa meni useampi ostovaatekin (ja onneksi ei mitään rahallisesti kallista), mutta minua harmittaa vain itse tehtyjen vaatteiden menetys. Todennäköisesti matkalaukku varastettiin, joten olen pohtinut, että mitähän varas ajatteli aukaistuaan laukun. Laukku oli täynnä ompelemiani riepuja, kirpputorivaatteita, muutama urheiluvaate, vyö, pari metallirengasta, hammasharjat ja vanhanmallinen kännykän laturi. Kun kuvailen ompelemiani vaatteita rievuiksi, yritän vain nähdä asian varkaan silmin. Todellakin, ompelemani vaatteet olivat lähinnä suorakaiteenmuotoisia kangaspaloja, joita sitten olisi puettu päälle vyön, renkaiden ja hakaneulojen avulla. Tietenkään varas ei tiennyt sisältöä, ottaessaan laukun. No, laukku oli sellainen pieni harmaa tavallinen kovakantinen matkalaukku. Kulumaakin oli... no, ehkä minulle ei koskaan avaudu, mikä sai pitkäkyntisen tarttumaan laukkuuni. Ehkä varkaalle itselleenkin syy laukun ottamiseen jää epäselväksi. Joka tapauksessa en usko, että varas hyötyi omaisuudestani millään tavalla. Paitsi jos hänellä sattui olemaan 4-vuotias poika ja nainen, joka haluaisi vaateet. Ja tietysti aikomus matkustaa...

 

Lankavaraston siivous

Selasin TiiQ:n blogia ja innostuin siivoamaan lankavarastoani. Järkytyin taas kerran siitä, mihin kuntoon olen varastoni antanut luisua:

 

Kaikki langat eivät mahtuneet kuvattavaksi parisängylle, joten laatikossa on lähes avaamattomia keriä. Toisen laatikon pohjalle jätin sotkeentuneet jämälangat, joita en lähtenyt selvittelemään vaan irrotin säästettävät kerät ja laitoin lopun sotkun roskiin.

 

Ja parisängyn päälle levittelin loput langat. Ensimmäinen paheeni on se, että aloitan hurjan paljon töitä, jotka jäävät minulta kesken. En pura töitä vaan sullon ne takaisin laatikkoon ajatuksella: "Kyllä minä tätä vielä joskus jatkan". Joskus todellakin jatkan, useimmiten en!

 

Toinen paheeni on se, että inhoan päättelyä niin paljon, että jätän usein työn lojumaan varastoon jopa vuosiksi päättelyä odottamaan. Yllä kuva neuletakista, jonka neuloin lähes loppuun asti. Huomasin, että olin vahingossa neulonut kokoa 4 vuotta, vaikka siskontyttö oli tuolloin vastasyntynyt. Ajattelin, ettei päättelyllä olisi kiirettä. No, ei kai sillä vielä ole: siskontyttö täyttää 3 vuotta.

 

Samaan aikaan neuloin siskontytön takista ylijäämästä langasta ja varastossani olleesta saman vahvuisesta langasta omalle pojalleni takkia. En muista, mikä tässä alkoi tökkiä, ehkä nuo raidat, mutta kesken jäi, eikä taida koskaan valmistuakaan. Poika on ainakin tästä jo ohi kasvanut.

 

Tämä virkkaustyö valmistui joku aika sitten. Aloitin kyllä tekemään syksyllä. Malli omasta päästä ja kun sitä piti muotoilla ja purkaa välillä, niin se jäi pitkäksi aikaa odottelemaan. Nyt odottelee lankojen päättelyä. Päättelyä voi hidastaa se, etten ole ihan varma, pidänkö valmiista työstä...

 

 

Tämä neule valmistui joululomalla. Tykkään, mutta odottelee silti lankojen päättelyä. Alun perin aioin neuloa tän mallin toisesta langasta, mutta en löytänyt sitä varastostani. Tein sitten tuosta pinkistä, mutta työ takkuili, kun langan kulutus meni niin tiukille, että vain kuvassa näkyvä keränloppu jäi jäljelle. Nyt löysin sen toisen langan: pitäisiköhän neuloa samanlainen siitäkin?

 

Tämä mohairneule on myös omia mallejani. Pelkkä suorakaiteenmuotoinen kappale. Melkein valmis, mutta yksitoikkoinen neulonta ei oikein inspiroi... Työtä on vaikea purkaa ja tehty on jo melkein koko työ, niin kyllä tämä vielä valmistuu. Pidän väristä ja malli on ihan ok. Jos malli olisi Super, niin olisi varmana jo valmistunut.

 

Esittelin tässä aiemmin elämäni ensimmäisen valmistuneen virkatun puseron. No, tässä olisi yksi niistä lukuisista aloitetuista ei valmistuneista virkatuista puseroista... Ohut lanka ja ohjekirja hävinnyt! Ei tule valmistumaan, mutta en voi heittää työtä hukkaan, kun olen niin monta palaa siihen jo virkannut. Täytyy yrittää keksiä jokin muu tapa jatkaa puseroa.

 

Tässäkin yksi aloitettu virkkauspusero. En pidä siinä siitä, miten olen yhdistänyt kappaleet. Virkattuja lappuja on tympeä lähteä purkamaan, kun lanka on katkottu niin moneen kertaan. Tämä jää myös odottamaan ratkaisua.

 

Lapsille en ole saanut paljonkaan neulottua, koska työ jää kesken ja kun olisi inspiraatiota jatkaa, on lapsi jo kasvanut ulos mahdollisesti valmistuvasta vaatteesta. Tässä Pojalle aloitettu neuletakki. Vain kappaleiden yhteen ompelu ja nappilista puuttuu. Sopisi ehken nyt Pikkuveljelle. Tosin nappilistan lankaa ei löytynyt tässä inventaariossa. Kolmas paheeni: saatan (vahingossa) käyttää johonkin keskeneräiseen työhön varatun langan johonkin toiseen työhön, kun en muista, että se oli varattu siihen keskeneräiseen....

 

 

Mikäs se siinä? Valmis pusero lankojen keskellä. Tai siis melkein valmis. Tässä työssä oli ihan sikana pääteltäviä lankoja ja olen niistäkin päätellyt 90%. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoa päälle valkoisella langalla ristikko, mutta... En tiedä, mikä minuun meni. En kykene selittämään toimintaani. Olen syyntakeeton! Mutta onni onnettomuudessa on se, että tämä olisi yhä sopiva Pikkuveljelle, jolle tätä aloitin neulomaan. Olen jo nimittäin oppinut, että jos neulon lapsille, aloitan kerralla pari kokoa liian suuresta koosta. Lupasin päätellä tämän hänelle, sillä hän on jo pitkään toivonut, että tekisin hänellekin jotain.

 

Tätä voisi kutsua jo varsinaiseksi flopiksi! Itse suunnittelemani villasukkahousut alpakkalangasta Pikkuveljelle. Pikkuveli: äitisi on kyllä YRITTÄNYT tehdä jotain sinullekin. Housut muistuttavat kanankoipia. Tosin ne olivat kyllä sopivat silloiselle pullukkareitiselle kestovaippavauvallemme. Neuloin toisen sukan terää vaille valmiiksi. Eikä olisi ollut yhteen ommeltavia saumoja tai paljoa pääteltäviä lankojakaan... Hmm.. en voi muuta sanoa, kuin että olen syyntakeeton.

 

Ja vielä Pikkuveljelle villavaippakuoria. Toinen päättelyä ja kevyttä huovutusta vaille valmis. Toisesta uupuu toinen lahje. Se on itseasiassa tragikoominen juttu: työ jäi kesken vaille toista 5cm pitkää lahjetta, mutta virkkasin loppulangan vahingossa toiseen työhön, jonka myös huovutin. Näin ollen en voi edes purkaa sitä tehdäkseni lahkeen valmiiksi! Työ saattoi alun perin jäädä keskeneräiseksi, koska siirryin villavaippakuorista taskuvaippoihin, eikä villakuorille ollut enää tarvetta.

 

Virkattuja lappuja. Näistä piti koota kassi mustalla langalla, mutta enpäs löytänyt ko lankaa... nyt löysin, pitänee tehdä loppuun.

 

Turkista tuliaisena tuotu lanka piti muuntaa virkatuksi huiviksi. Paria lappua vaille + hapsut... Hmm.. no, mallissa tympii yksi juttu, mutta se onkin jo toinen juttu. Kerron sen, jos saan huvin valmiiksi ;)

 

 

Ah, keskeneräinen sukka. Itse suunnittelemani. Puikko katkesi, eikä nro 2,25 puikkoja joka nurkalla myydä (kait)... Sitten katosi ohje. Ja malli oli niin vaikea, etten sitä osaa ilman ohjetta tehdä. Neljäs paheeni: kaikki tieto on usein vain päässäni. Jos jotain muistiin kirjoitankin, muistilappu yleensä katoaa... Olen haaveillut sellaisesta käsityökansiosta, johon tallentaisin projektejani. Muutenkin on aika ilmiselvää, että tarvitsisin jotain järjestelmällisyyttä käsitöihini.

 

Ah ja voi. Opiskeluaikainen luentoneule. Ohje hävisi ja kaulus jäi tekemättä. Muut kappaleet puserosta ovat valmiit. Hiukan olen tuosta koosta pyöristynyt (pitäisikö alkaa omiakin neuleita ennakoimaan koon suhteen), mutta kyllä tästä pusero tulisi... Ehkä täytyy soveltaa kaulus omasta päästä. Ai niin, ei tässä kaikki keskeneräiset työni olleet: vain ne, jotka löysin!

 

Lajittelin langat/työt näin. Yllä kuva muovilaatikosta, johon yritin valita parhaimmat lankani. Siis ne kerät, joita ei ole aloitettu. No, siis ainakaan hyvin paljoa, tai ainakin purettu aloitettu työ. Kuten tuossa päällä näkyvät Puro-langat: ne on varattu yhteen neuletakkiin, jota jo aloitin neulomaan, mutta neuletiheys oli liian tiukka. Purin työn, koska haluan tehdä sen huolella. Kunhan saan inspiraation, otan työhön paksummat puikot. Ai niin, viides paheeni liittyy tähän työhön: en jaksa neuloa kunnon mallitilkkua, siksi tiheys usein on muuta, kuin olen ymmärtänyt sen olevan.

 

 

Toinen laatikko on projektilaatikko. Siis ne keskeneräiset työt, joilla on vielä toivoa valmistua. Tuo ruskea neule on toissavuonna aloitettu joulukalenterineule, jota viime vuonna jatkoin. Sillä on melko hyvätkin mahdollisuudet valmistua.

 

Sitten pakkasin sekalaisempia lankoja vanhoihin matkalaukkuihin. Toisen unohdin näköjään kuvata :)

 

Tässäpä laatikot ja kassit ovat kaapissa. Sinisessä kassissa on epäonnistuneet projektit, jotka odottavat purkua ja uudelleen sijoittamista. Ja lisäksi siis ne kaksi vanhaa matkalaukkua.

 

En kykene lupaamaan, etten aloita uusia projekteja, ennen kuin entisiä valmistuu, mutta lupaan pienentää varaston kokoa. Olen jo ollutkin (uskoakseni) pitempään ostolakossa uusien lankojen suhteen. Nyt yritän opetella irti paheistani ja sitä kautta päästä varastojeni herraksi...

Sohvan pikakorjaus ja uusi blogikoira

Nahkasohvamme kulmauksessa on ollut pieni repeämä jo kauan.

 

 

Nyt, kun meille on asettunut uusi koiranpentu, kulmaus oli suuressa vaarassa repeytyä lisää: pennun naskalihampaiden käsittelyssä.

 

Asialle tarttis siis teherä jotain. Eikun ilmastointiteippiä kehiin. Vaan nyt paikka on melko silmiinpistävä.

 

No, maalataan se mustaksi tussilla. Tähän hommaan sopii mikä tahansa permanent-tussi.

 

Ja kun kauempaa kattelee, niin ei paikkaa edes huomaa. Onneksi oli musta sohva ;)

 

Ja tässä siis korjausoperaation aiheuttaja. Samalla Ruuti-nimeä kantava karvapallero nimettäköön tämän blogin uudeksi blogikoiraksi.

 

Entisistä blogikoirista Hippu on yhä tallella, mutta muut koirat ovat poistuneet tavalla tai toisella. Aina, kun uusi pentu tulee, sitä tulee täälläkin tituleerattua, mutta kun koira poistuu huushollistamme, niin siitä ei tule täällä mainittua... mikähän siinäkin on? No, joka tapauksessa tulipahan nyt ainakin korjattua tuo sohva. Ja tuntuu hyvältä lisätä kirpputorilta hommatun 25€:n sohvan elinikää taas jonkun verran eteenpäin. Ja jos sattuisi käymään niin, että pentu jossakin vaiheessa elämäänsä päättäisi tuhota koko kyseisen kapistuksen, niin eipä sekään menetys tuottaisi turhaa tuskaa, kun ei ole sohvaan kummoisempaa summaa sijoittanut, eikä edes korjaamiseen kulutettu liiemmälti aikaa ja vaivaa.

Kaunis lamppu

Olin tässä kyläilemässä äidin luona, kun tuli puheeksi, että tarvitsisin kettinkiä ruokapöydän päälle suunnitteilla olevaan kierrätysvalaisimeen, jonka aioin toteuttaa pyörän vanteesta.

 

 

Äidin miesystävä sanoi, että tulehan käymään varastossa, niin katsotaan lamppua. Ja sielläpä oli tälläinen komistus:

"Jos haluat, saat sen", sanottiin vain. Minä olin ihan ymmälläni, että kun olin vain kettinkiä vailla, niin tässäpä tarjotaan jo valmista lamppua.

 Mutta kun ei tälle lampulle kuulemma ollut löytynyt paikkaa ja se olisi muuten mennyt ulkovaraston lampuksi, niin pitihän se pelastaa arvoiselleen paikalle ruokapöydän ylle.

 

 

Ja ai, kun on komia lamppu! Kaiken lisäksi tämä luo hyvin valoa tuohon hämärään kolkkaan talossamme. Ja vielä ihan lahjoituksena saatu. Ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa...

Testi

Ostimme uuden tabletti-tietokoneen ja halusin heti testata, että miten tämä soveltuu blogaamiseen. Tässäpä siis kuva meidän kuusesta, kun olihan tämä vähän koko perheen joululahja:

 

 

 

Tällähän on kiva kuvata valmistunut käsityö ja sitten heti siirtää se tänne blogiin. Kuvanlaatukin näyttäisi olevan hyvä. Meillä oli vielä alennuskoodi giganttiin ja tämä tuote oli muutenkin alennuksessa joulun jälkeen, joten olen aika tyytyväinen ostokseen 😊

Epäonnistunut vaippa, taiteiden yö ja kirjoja

No eipä voisi typerämpää otsikkoa enää keksiä, mutta tämä postaus sisältää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, joten saapi otsikkokin olla juuri sitä.

Viikko pari takaperin ompelin kestovaipan Pikkuveljelle...

Ja epäonnistuin siinä täydellisesti: kuminauhat on aivan liian löysät. Oli niin vaikea ommella (korjailin jälkeä käsiompelein), että purkaa en jaksa! Lahkeensuut on niin löysät, että sama olisi lapsi laittaa jo ilman vaippaa nukkumaan... No harvoimpa minä olen lannistunut vastoinkäymisistä.. että eikun kohti seuraavaa unelmaa!

Viikonloppuna käväisin AikaTaika-tapahtumassa Lapinlahdella. Kokemus oli ensimmäinen ja oikein ikimuistoinen. Suosittelen lämpimästi vierailemaan tässä tapahtumassa. Kuvasin erään yleisöWC:n, koska se oli täynnä toinen toistaan somempia ideoita, jotka haluan siirtää vanhaan tupaan. Vessa löytyy Luova Puu -liikkeestä (naisten vessa). No ensinnäkin tuo vessan kansi: ihana! Voisikohan sen toteuttaa decupach-tekniikalla vanhan vessan kanteen? Kuvaaja muuten näkyy vessantauspeilissä... Vanhoja naisten alusvaatteita "kuivumassa" narulla pöntön oikealla puolella.

Vessanpöntön päällä kaunis kristallikruunu: kiva idea sekin. Ja Takaseinällä naulakko, jossa roikkui laukkuja. Vasemmalla vanha kuva kehyksissä.

Lavuaarin yllä pitsireunuksisia hyllyjä ja peili.

Ja lavuaarin ympärillä punaiseksi maalattu taso, jossa koristeellinen reuna. Ei näy kuvassa hyvin, mutta siihen oli sahattu sydämen kuvia. Ja pitsiverho peittää rumat putket. Tämän haluan ehdottomasti vanhan tuvan vessaan.

Vessan ovessa vielä tälläinen kaunis koukku.

Luova Puu on siis kahvila, jossa on myynnissä taidetuotteita. Aivan ihana paikka: tutstukaa ihmeessä, jos olette siellä päin liikenteessä.

Suuressa Suomalaisessa Kirjakerhossa oli ale ja minäkin sieltä tilasin käsityökirjoja kotiin:

 Kirjat maksoivat postikuluineen 26,70€. Mielestäni hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan.

"Uudet & upeat nahkatyöt" ihastutti muutamalla mallilla. Jo kouluaikoina opettelin muokkaamaan nahkaa kastamalla ja painamalla kuvioita. Kirjassa oli selkeästi esitelty nahan työstämistekniikoita ja mallityöt olivat inspiroivia. Joku työ saattaisi todella päästä kokeiluun...  Nämä sandaalit valitsin kirjan innostavimmaksi työksi: olisipa ihanaa kulkea itse tekemissään sandaaleissa ja minusta näiden muoto on jotenkin silmiä hivelevä... yksinkertainen mutta kaunis.

"Kudo uutta" oli taas positiivinen yllätys. Kirjassa esitellään vanhoja kudontamalleja uusilla ideoilla. Sinänsä kirjan teksti olisi voinut olla kirjoitettu vaikka hebreaksi, sillä en ymmärrä kudonnasta juuri mitään. Mutta ehkäpä joskus äidin ja mummon opastuksella suomennan tuon kirjan ja toteutan siitä mallin tai toisenkin. Mielenkiintoisimmaksi malliksi valitsin tämän "ruusukas"mattomallin.

"Betonia ja kullan kimallusta" omasi lähtöasetelmassa kovimmat odotukset ja lunasti ne täydellisesti. Lukuisat ideat ja kuvat inspiroivat ja lopussa kerrottiin ytimekkäästi vinkit onnistumiseen. Ensi kesänä ehdottomasti kokeiltava! Mieheni ihastui tähän pihasuihkuideaan: hän kun harrastaa muutenkin puutarhaletkusuihkuja!

"Muotovaliot" neuvoo neulomaan koirarotuja. Ideana ihanampi, kuin mitä toteutus todellisuudessa. Sinänsä tekijä oli onnistuneesti vanginnut jokaisen koirarodun tyypillisä piirteitä, mutta en usko, että minä jaksan toteuttaa näistä yhtäkään mallia. Parhaimmaksi malliksi valitsin siperian husky, mutta mallia piti kyllä vähän aikaa haeskella. Tämä on oikeastaan kriteerillä, jos nyt on joku pakko valita...

Kuntosali

Mummo soitti noin viikko takaperin, että ottaisinko vastaan vanhoja kuntoilulaitteita. No, enhän minä, parantumaton hamsteri, voinut kieltäytyäkään ilmaisista laitteista. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Oma kuntosali vanhaan tupaan. Tässä Pikkuveli testaa soutulaitetta. Oikealla puolella juoksumatto.

Toisessa nurkassa kuntopyörä ja piirongin päällä stereot. Backstreet boys vauhditti sopivasti kuntoiluhetkeä.

Tässä Pikkuveli stepperillä.

Tämän päärynäpallon Poika sai jo toukokuussa synttärilahjaksi. Nyt se löysi sopivan paikan ja tilan kuntosalilta.

Ja tämä vatsalihaspenkki on usean vuoden takaa. Ostin sen kirpparilta anopille vähän vitsinä, kun hän keräsi siihen aikaan kaikenlaisia turhakelaitteita, mutta eipä tullut koskaan annettua.

Lisäksi kuntosalilta löytyy 2kg:n puntit ja hula-vanne. Kaikki laitteet ovat mekaanisia, eivätkä vaadi sähköä toimiakseen. Vanhojahan nämä on, eikä varmasti vastaa nykyajan vaatimuksia, mutta idea omasta kuntosalista oli hauska ja ennen kaikkea pojat innostuvat siitä. Ehkäpä tuolla tulee silloin tällöin huhkittua. Aivan varmasti omalla kohdallani enemmän kuin oikealla kuntosalilla, sillä en ole oikein viitseliäs lähtemään...

Ja tulipahan samalla siivottua taas vanha tupa...