Kahvoja vaille valmista...

Viime viikonloppuna ei tullutkaan paljon käsitöitä harrastettua, sillä nyt on lukuinnostus päällä. Viikonloppuna sain päätökseen kirjan Leikin loppu. Kirja kertoo lapsisotilaan tositarinan. Mielestäni kirjan vaikuttavuutta lisäsi se, että lukija turtuu sotaan kirjaa lukiessaan niin, että siinä vaiheessa, kun päähenkilö liittyy sotilaaksi (minusta ainakin) tuntuu, että olisi tehnyt samoin... Nyt luen kirjaa suomalaissotilaiden lasten ja lastenlasten elämästä nimeltä Pitkä sota.

No mutta, asiaan. Sunnuntaina oli kuitenkin pakko jotain työstää myös materiaalisesti, joten otin esille kirpputorilta löytämäni (jo aikoja sitten) kassin kahvat, jotka olivat vaneria ja vanerin väriset. Etsin erään vanhan väriaineen, jonka käytöstä en sitten näköjään tiennytkään mitään. Sekoitin värijauhetta veteen ja maalasin kahvat kuvitellen, että väri pysyy näin. Mutta eihän se sitten niin ollutkaan. Siitä myöhemmin. Jätin kahvat kuivumaan tiskialtaaseen, kuten kuvasta näkyy:

 

Sitten ompelemaan kassia. Kirpparilta ostetusta kaitaliinasta yritin sitä leikata, mutta eihän kaava sopinutkaan kankaalle, joten eikun mallia muuttelemaan (malli oli alun perin siis täällä aiemmin esittelemäni tilda-kassi). Ja vuori leikattiin keskeneräiseksi jääneen kauluspaidan kankaasta, sekin kirpparilta niin ikään löydetty (kai)...

 

Tähän vaiheeseen sain kassin työstettyä, mutta huomasin, että kahvatpas eivät olekaan värinpitävät: väriä tarttuu hipaisullakin sormiin. Eli kai pitäisi jotain lakkaa näyttää noille kahvoille?!! Eli kassi on kahvoja vaille valmis!

 

Sitten lopuksi vielä tähän Pojan piirros meidän ja serkkujen perheestä. Takarivissä on siis isä ja eno. Vasemmalta oikealle serkku, täti, Pikkuveli, piirtäjä itse, toinen serrku ja äiti. Ja kaikki ovat siis kuitenkin ankkahahmoisia, hih hih... Mainio piirros, niin yksityiskohtainen...

Oota ku mä otan siitä kuv....!!

Eilen iski pakottava tarve tehdä edes jotain käsitöihin liittyvää. Päätin virkata korvikset Suuren Käsityölehden ohjeilla, joita varten olen jo aiemmin käynyt ostamassa tarvikkeita. Eilen ei kuitenkaan sitten ispannut virkata, joten päätin tehdä helmikorvikset. Hain helmet ja pitsinauhat varastosta, mutta enpä sitten löytänytkään näitä korvistarvikkeita: en suurin surminkaan jaksa muistaa, minne olen ne laittanut (jälleen kerran hamsteri törmää omaan vankilaansa- materiaalia kyllä on, mutta ei sitä löydä silloin, kun jotain haluaisi tehdä).

 

No minähän en niin helpolla anna periksi ja tein sitten kaksi rannekorua. Pikkuveli oli mukana "askartelemassa". Toisen korun kerkesin kuvata, ja se on tässä:

 

 

Juuri kun olin kuvaamassa toista, Pikkuveli teki jotain, jonka jälkeen kameralle tallentui tämä:

 

Että näin meillä...

 

No, lahjatavarahyllylle päätyi edes yksi koru odottelemaan, kunhan joku tyttönen täyttää vuosia.

 

Osallistuin arvontaan!

Osallistuin tälläiseen arvontaan ja kuvaa klikkaamalla pääset sinäkin osallistumaan. Onnea matkaan =)

Käsityötön päivä...

Eipä kuulostanut hyvältä.... mutta niin kävi, ettei tullut eilen hipaistuakaan minkään valtakunnan käsityötä. Sen sijaan luin loppuun erään mielenkiintoisen kirjan: Krokotiilimeri. Olipas siinä taas yksi tositarina, joka kannatti lukea. Luin kirjan kahteen päivään, tosin eihän tuo paksu ollutkaan. Mutta ei vain voinut jättää käsistään. Täydelliset naisetkin jäi katsomatta (tosin on kyllä nauhalla). Tosin jäi kyllä paljon kysymyksiä ilmaan tosta kirjasta... No, pitänee koittaa etsiä vastaukset netistä. Niin tein edellisenkin kirjan kanssa, kun jäin niin hämmentyneeksi lopusta, että miten sille henkilölle nyt sitten oikein kävi...

Että suosittelen tätä kirjaa. Saapahan niveletkin hiukan levätä, kun puristaa puikkojen sijaan välillä kirjaa, heh heh...

Tilkkupeitto aluille

No eilen sitten aloitin uuden tilkkupeiton työstämisen. Pitkään olen tätä jo haaveillut ja suunnitellut. Aluksi kannoin lähes kaikki tilkkutyökankaani sisään ja aloin mallailla niitä yhteen:

 

Valmiissa peitossa (jonka ohje taas Tildan tapaan -kirjasta) on 9 erikokoista isoa tilkkua, jotka yhdistetään eri järjestyksessä kahteen tai kolmeen kertaan. Asettelin kankaat niin, että ne vastasivat yhden tilkun kokoa, näin näkisin yhtä kangasta suhteessa sen verran, kuin sitä valmiissa peitossa tulisi näkymään.

 

Jos joku kangas ei miellyttänyt, kokeilin sen tilalle toista kangasta. Kuvasin muutamia vaihtoehtoja, jotta pystyin jälkikäteen vertailemaan niitä.

 

Lopulta päädyin tälläiseen kokoonpanoon. Kaksi kangasta näistä oli pesemättömiä, joten ne menivät heti pyykkikoneeseen (ja tulipahan samalla pestyä muutakin pyykkiä).

 

Leikkasin aluksi jäljelle jääneistä tarvittavat isot tilkut. Heti ensimmäistä tilkkua leikatessani tein amatöörimäisen virheen: kangasta oli pienen pieni pala, josta mittasin juuri ja juuri saavani tarvitsemani kaksi tilkkua, mutta mitä menin tekemäänkään! Sekoitin mitat mielessäni ja leikkasin lyhyemmän sivun pituuden ensin, sitten ei pitemmän sivun pituus enää riittänytkään ja tilkku oli pilalla!!!!! No pelastin tilanteen siten, että sain tästä haluamastani kankaasta yhden tilkun ja sitten leikkasin toisesta lähes saman värisesta sen toisen tilkun (sillä siitäkään ei olisi tullut kahta samankokoista). Mutta kyseessä ei siis ollut kuvan punainen kangas.

Sitten aloin valmistaa kuvioita tilkkuihin. Tildan kirjassa kuviot olisi pitänyt ommella käsin, mutta minäpä ompelen koneella ja kivoja näistä mielestäni tuli.

 

Samalla ompelin muutaman ylimääräisen kuvion, jos sattuu tapahtumaan jotain kuvioille, tai sitten niitähän voi käyttää joskus myöhemmin muihin töihin. Samallahan tuossa valmistuu muutama ylimääräinen, kun sarjatyönä tekee.

 

Tämän verran sain eilen tehtyä. Katsotaan nyt, milloin kerkeän taas jatkaa työtä.

 

Sittenhän tähän on tulossa vielä kirjailuja ja viehän oman aikansa peiton, vanun ja vuorin kokoaminenkin...

Viikonlopun saldo

Viime viikonloppu olikin sitten oikein ompeluviikonloppu. Uusille lukijoille tiedoksi, että minähän teen 4-päiväistä työviikkoa, joten minun viikonloppuni on aina 3 päivää... Kuvat on nyt väärässä järjestyksessä, kun en vielä osannut niitä oikein tänne bloggeriin ladata...

Mutta siis: lauantain valmistui jämäpalaoista 2 meikkipussia Tildan tapaan -kirjan ohjeilla.

 

 Tulipahan tuokin kangas kulutettua viimeistä piirtoa myöten =) Taustalla kuva siitä aukeamasta, jolla ohje meikkipusseihin oli. Vetoketjutkin on isosta vetoketjupurkistani, jonka olen saanut, eli hintaa ei kyllä näille pusseille tullut kuin työ...

Nyt minulla on semmoinen innostus, että kun otan jonkun kankaan esiin, niin yritän käyttää sen ihan loppuun asti siltä seisomalta: onhan koneessakin kankaaseen sopivat langat ja eipä tartte tilkkuja säilytellä...

 

Joten lauantaina syntyi myös tälläinen pussilakana setti. Kankaan olen joskus kirpparilta löytänyt, tuo ihana kirkasvärinen lasten kangas. Tuon raidallisen kankaan olen ostanut ompelimon jäämistöstä 1e/metri hintaan: ostin sitä 10 metriä, joten sitä jäi vielä jäljelle.

 

 

Tyynyliinaan ompelin tälläiset pussisaumat, niin että on siisti sisältäkin (ja inhoan siksakin ompelua, enkä jaksanut kaivaa saumuria esille).

 

Pussilakanan toinen puoli on sinivalko raidallista kangasta. Ja yhteensä kangasta kului noin 7m. Tuo lastenkangas kului siis kokonaan.

 

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen Tildan tapaan -kirjan ohjeella kassi. Ohjeessa oli käytetty pyöreitä kahvoja, mutta minulla ei sattunut semmoisia olemaan, joten nuo saivat kelvata. Kassin koko on noin 50cm(lev) x 45cm(kork). Kangas on jälleen kirpparilöytö, samoin kahvat. Kankaan hintaa en muista, mutta kahvoissa oli 1e hintalappu vielä tallella. Joten eipä taas tullut kummoista hintaa kassille. Muutenkin oli kyllä uskomattoman helppo kassi. Näitä voisi tehdä useampia.

 

Vuoritin kassin yöpuvusta leikatulla kankaalla. Taitteen ompelin käsin, kuten kirjan ohjeessa neuvottiin, mutten kyllä toiste enää ompele: oli niin työläs. Ihan hyvin olisi voinut ommella koneella.

 

Ja nämä tuolinpäälliset syntyivät siis perjantaina. Mutta tarina alkaa jo torstaista. Torstaina haimme tori.fi -sivustolta löytämiäni huonekaluja Kuopiosta. Tämä ruokailuryhmä oli yksi niistä. Istuinosa oli aika painunut, joten ompelin niihin tyynyt. On mukavat istua. Tämä kangas on saatu lahjaksi, ja "vanu" on saatu ilmaiseksi ompelimon jätekasasta (kannoin sieltä aikoinani työskennellessäni siellä säkkitolkulla täytevanuksi sopivaa leikkuujätettä).

 

Laitoin tyynyihin solmimisnauhat, sillä en halua koko aikaa kerätä tyynyjä lattioilta.

 

Olen aivan ihastunut tuohon ruokailuryhmään. Hintaa koko kalustekuormalle tuli 55e + "rahti", joka olikin iso menoerä: jotain 40e... Sillä meidän auto söi painavaa kärryä ja lastia vetäessään ihan mielettömästi bensaa... Silti ei mielstäni paha ostos (tuohon hintaan siis tuli samalla reissulla myös eteispöytä ja hyllykkö).

Mokakin sattui, kun kangas oli kahtena palana ja pienemmän palan raidat olivat toisin päin: no minun piti ommella se poikkeavasti toisin päin yhteen, mutta sarjatyönä ommellessa ei tahdo muistaa tuollaisia poikkeuksia... Vaan väliäkös tuolla, se on minun uusi asenteeni. Eikun hihat heilumaan ja rapatessa roiskuu, ei se sen kummempaa ole!

 

Tässä on se eteispöytä. Ihan lastulevyä ja uustuotantoo, mutta niin söpö ja sopii tohon meidän vanhaan tuulikaappiin. Tarkoitus olisi, että tähän saisi laskea päivän postin ja kännykät käsistään heti kun tulee sisään ja alhalla olisi hyvä tila käsilaukullekin... Mietin, että maalaisinko kesällä valkoiseksi, mutta taidan pitää tuosta ruskeasta väristä....

 

Tässä taas eteisen hyllykkö, joka on oikeasti CD-hylly, mutta lasten kenkä- ja asustehyllynä vallan mainio. Tosin Pikkuveljellä on nyt näin alussa kova hinku tyhjentää hylly heti, kun olen sen järjestellyt...

 

Hyllyn päällä on nyt tuo avainkaappi, joka on vielä tuunausvaiheessa: olen siis sen maalannut ja tuon merimaiseman maalannut oveen, mutta oven salpa pitäisi korjata (tosin toinen puolikas irtosi ja hävisi jo) ja sitten oli ajatellut jotain laivan kuvaa vielä oveen... Mutta Poika oli tästä niin kiinnostunut, että ei voinut vastustaa kiusausta tökätä sormensa tuohon pilveen. Maali ei ollut vielä täysin kuivunut, joten jälkihän siitä jäi...

Päätin siirtyä tänne bloggeriin

Loin tämän blogin täysin vahingossa vuonna 2007, kun yritin osallistua johonkin tempaukseen netissä (muistaakseni lankahamsterit). Ajattelin kuitenkin tuolloin, etten koskaan siirtyisi vuodatuksesta tänne bloggeriin, mutta... Nyt tuntuu, että ehkä sittenkin uskaltaisin ottaa tuon askeleen. Tuntuu helpommalta pitää blogia täällä, kun käytän muutenkin googlea paljon. No kokeillaan, eihän se ota jos ei annakaan. Siis entisiä muisteloitani voi seurata täällä ja uusia yritän sitten koota tänne!

Yleensä kerron siis tekemistäni käsitöistä (tai niiden keskeneräisyydestä), hehkutan kirpputorilöytöjäni tai muuten vain mumisen ajatuksiani... Olen kuitenkin jo jonkun aikaa kokenut, että blogini kaipaisi uudistumista. Joten nyt kun kerran vaihdoin osoitetta, päätin vaihtaa muutakin. Nimi Rakkautta ja rappioromantiikkaa tulee siitä, että blogissani kerron minulle rakkaista ja tärkeistä asioista. Käsillä tekeminen on tapani rentoutua ja usein teen käsitöitä rakkaille ihmisille. Blogissani mainitsen usein perheenjäseniäni. Haluan kuitenkin pysyä hiukan anonyymina: onhan tämä julkinen blogi, joten olen antanut perheenjäsenilleni bloginimet: Mies, Poika ja Pikkuveli. Joskus saatan mainita koiristamme Hipusta ja Taigasta.
Edellistä blogiani perustaessani minun oli tarkoitus järjestää tempauksia ja suunnitella käsityöohjeita, mutta se on jäänyt tosi vähälle. Halusin blogini olevan inspiraation ja tiedon lähde lukijoille. Mutta ei se oikein toiminut. Minä kirjoitan blogia lähinnä itselleni. Pidän siitä, että ihmiset käyvät kurkkailemassa blogiani ja olen erittäin kiitollinen kommenteista. Toki minua ilahduttaa, jos joku saa uuden inspiraation jostain tekeleestäni omiin juttuihinsa. Mutta muuten blogi on vain itseäni varten. Seuraan muita käsityöaiheisia blogeja, sillä saan sieltä intoa ja vinkkejä omiin käsitöihini. Ja omien käsitöideni jakamisesta saan lisää intoa tehdä uusia käsitöitä... Mutta joskus elämä saattaa muuttua ja ei tule blogattua, silloin en kanna mitään syyllisyyttä vaan olen sitten hiljaa.

Blogin nimessä rappioromantiikkaa tulee taas siitä, että olen määritellyt tyylisuunnakseni rappioromanttisen tyylin. Tykkään kaikesta vanhasta ja kuluneesta. Siis kaikesta sellaisesta, josta useimmat sanovat, että tuosta SAISI ihan hienon, kun laittaisi... mutta minusta se on hieno jo sellaisenaan. Taloista sanon aina, että mitä ränsistyneempi, sen parempi. Tykkään koluta kirpputoreilta kaikenlaista "romua" ja miettiä niille uusiokäyttöä. En kovin paljoa tykkää tehdä esineitä vain esittelyä varten, vaan haluan, että niillä on myös joku käyttötarkoitus. Ehkä nimessä heijastuu myös se, että teen asioita (käsitöitä) impulsiivisesti ja en aina jaksa keskittyä asioiden täydelliseen tekniseen toteuttamiseen, vaan enemmänkin tuosta noin antaa mennä vaan. Sitten katsotaan, että mitä tuli tehtyä...

Olen pahanlaatuinen hamsteri ja jo jonkun aikaa sitten olen alkanut ymmärtää, että käsityötarvikevarastoni on ryöstäytynyt käsistä. Silloin, kun olen sitä kasvattanut, ajattelin aina, että se on oma yksityinen käsityökauppani: jos minulle tulee inspis keskellä lauantaiyötä, voin vain kävellä varastooni ja alkaa toteuttaa sitä. Mutta nyt, kun nappilaatikkoni on ollut jo vuosia hukassa varastossani (joka on muuten kokonainen omakotitalo), niin alkaa tuntua todella, että tämä hamstraus on kääntynyt minua vastaan. Joten, toivon tämän blogin myös auttavan minua pääsemään varastoni kuninkaaksi. Tämänhetkisiä tietoja lankakilomääristä tai kangasmetreistä en voi sanoa, mutta tavoitteeni on, että lankani mahtuvat kahteen laatikkoon ja kankaani yhteen kaappiin. Olen remontoimassa tuohon varasto-omakotitaloon käsityöhuonetta, joten siihen noin 12 neliön tilaan on mahduttava koko käsityöharrastukseni. Haaveilen siitä, että materiaalit ovat lajiteltuina purkkeihin, laatikoihin, hyllyille ja huoneessa on tilat ompelukoneille ja kankaan leikkaamiselle. Sovitusnukke seisoo nurkassa ja sohvalle on kiva istahtaa miettimään, miten projektiaan jatkaisi, tai vaikka vain neulomaan hetkiseksi.

Joten tervetuloa uuden blogini seuraajaksi, tai vain kertavierailijaksi! Ja iloista kevättä kaikille!