Hercules hihaton

Nyt on ompeluinnostus päällä ja pitää etsiä varastosta kaikki vaaleille saumurilangoille sopivat kankaat.

Tämä Herkules-kangas löytyi kirpparilta joskus aiemmin ja ajattelin jo silloin, että siitä tulisi Pikkuveljelle hihaton.

Kankaassa oli vain nuo kaksi kuvaa. Minulla on ollut tätä kangasta aiemminkin, jolloin tein siitä Pojalle haalarin ja bodyn.

Kankaan reunassa oli n. 50cm leveä valkea kaistale, josta leikkasin huolittelunauhat pään- ja hihansuihin.

Isompi kuva sopi mielestäni paremmin etukappaleeseen. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen, ja onpahan nyt tuokin kangas käytetty.

Velour yöpyjama

Kirpparilta löydetty velour kangas maksoi 1,25€. Kysyin Pikkuveljeltä, että tahtooko hän siitä itselleen yöpyjaman vai teenkö itselleni housut. Hän tahtoi yöpyjaman.

Hiha- ja lahjeresovit sain juuri ja juuri leikattua varastosta löytyneestä resorikankaasta ja pääntien huolittelin niinikään varastosta löytyneestä joustofroteesta. Sattuivat olemaan aivan saman sävyisiä joustfrotee ja resori.

Pieni virhepaholainen tähänkin projektiin soluttautui: Tuli leikattua kangas "vastakarvaan" eli nukka ylöspäin. Onneksi muistin kuitenkin leikata kaikki kappaleet samansuuntaisesti, joten eipä tuota kukaan huomaa. Mutta olisihan se lookisempaa, että nukka painuisi alaspäin =)

Housujen kaava Ottobre 4/2013, nro 27. Jätin mallista taskut pois. Vyötäröllä kolmen senttimetrin levyinen kuminauha.

Puseron kaava Ottobre 4/2011, nro 22. Kaavaa muokattu niin, että molemmat hihat leikattu resorillisiksi. Koko on molemmissa 128cm ja se tuntui tosi isolta Pikkuveljelle, mutta kun hän sovitti yöpyjamaa, ei ollut ollenkaan liian iso. Mahtuu kuitenkin vielä ensi talevena, sillä tämä soveltuu paremmin talvipyjamaksi kuin kesäaikaan käytettäväksi.

Olen Pikkuveljelle ommellut aika vähän vaatteita, hän kun nuorimmaisena on saanut isoveljensä ja serkkujensa vaatteita yllin kyllin. Tästä Pikkuveli on joskus huomauttanut minulle, että miksi en tee hänelle mitään. Oli ihanaa saada jotain valmiiksi hänellekin.

Tonttulakit

Ostin vähän aikaa sitten kirpputorilta käytetyn punaisen velourmekon. Kangas on mekossa tosi hyvä. Ajattelin ommella siitä itselleni olohousut.

Mekko oli niin iso, että jouduin kuvaamaan sen vinosti, jolloin salamanvalo vääristi mekon väriä. Alempana oikea väri, kun mekko kuvattu suoraan ylhäältä päin.

Edelliset tonttulakit ovat kadonneet, joten pojat tarvitsivat tonttulakit. Huomenna on Pojan pikkujoulut koulussa, joten nyt oli hyvä aika ommella lakit.

Leikkasin velourmekon hihat irti. Varastossa minulla on pörröistä vanukangasleikkuujätettä ompelimosta. Leikkuujätteessä on pitkiä pätkiä kapeita reunasuikaleita vanukangasta.

Pörröisestä vanukankaasta ompelin hihoihin reunuksen.

Sitten leikkasin vanukankaasta pyöreän palan, jonka ympärille harsin langan. Kiristin lankaa ja laitoin pallon sisään vanukangasta. Harsin velourhihansuun suppuun ja ompelin vanupallon siihen tupsuksi.

Kahdesta hihasta sopivasti kahdelle lapselle tonttulakki. Pojat tykkäsivät tästä pitkästä lakkimallista.

Jännittävää Joulun odotusta!

Lahjapajalla pitää kiirettä

Olen ommellut ja neulonut lahjoja sellaista vauhtia, että ei laskuissa pysy mukana.

Tänään tekaisin tälläisen keittiösetin. Kankaan ostin juuri tänään kirpputorilta eurolla. 

Patalappuun tikkasin Daavidin tähti kuvion. 

Kaavat patalappuun ja -kintaaseen otin omista vastaavista tuotteista. Patakintaaseen olen oikein tyytyväinen. 

Leivinliinassa valkoinen nauharipustuslenkki, patalapussa ja -kintaassa kankaasta ommeltu lenkki. Kerrankin muistin kiinnittää lenkit! 

Minusta tämä on hyvä tuliaissetti näin joulun alla. 

Huivi

Eilen löysin kirpparilta kaksi suikaletta kauniita kankaita. Kumpikin samaa materiaalia ja printtiä, mutta eri väreissä. Kankaat maksoivat yhteensä 20cnt. 

Näin heti nämä suikaleet huivina, joten tänään kymmenen minuutin työn ja kolmen sauman ompelun jälkeen minulla oli jälleen uusi huivi. 

Pidän erityisen paljon kankaiden väristä ja printistä. Nämä tuntuvat myös mukavilta ja huivi on melko lämmin. 

Huiviin tarvitaan siis kaksi suorakaiteen muotoista kangaskappaletta. Kappaleen koko kankaan leveys x (minulla) 65cm. Aseta kappaleet päällekkäin oikeat puolet vastakkain. Ompele molemmat pitkät sivut. Käännä huivi oikein päin. Ompele päädyt oikeat puolet vastakkain, jätä kääntöaukko. Ompele kääntöaukko käsin kiinni. 

Taidetta ja keittiön uusvanha pöytäkalusto

Pinterestistä, ideoiden loputtomasta lähteestä, löysin ohjeen kynsilakkataiteeseen. 

Ohjeessa oli maalattu muki, mutta koska maalaus ei kestä konepesua, ja koska minulla ei ollut sopivaa yksiväristä mukia, päätin maalata maljakon ja laattoja. 

Ohje on yksinkertainen: vettä astiaan, joka on tarpeeksi suuri maalattavan esineen upottamiseen. Tiputa kynsilakkaa veteen, sekoita puutikulla ja kasta astia. No, ei se ihan niin yksinkertaista ollut. 

Ensimmäisellä koituksella kynsilakka oli liian vanhaa. Sitä ei saanut tippumaan astiaan, ei sitten millään. Ei auttanut muu kuin ostaa uutta kynsilakkaa. 

Sitten toisella yrityksellä vesi oli liian lämmintä. Lakka jämähti heti kalvoksi veden pinnalle. Kylmään veteen maalaus onnistui, kun toimi hyvin nopeasti. Mutta mitään järisyttävän kaunista en saanut aikaiseksi. Kai se on hieman vaikeaa, kun epäsäännöllisesti kuviosta toivoisi syntyvän jotain säännönmukaista. Malli muistutti erehdyttävästi kukkaa, mutta minun maalaukseni on vain epämääräisiä viivoja...

Näihin laattoihin voisi ehkä kirjoittaa ajatelmia permanent-tussilla ja sitten kehystää ne huoneentauluiksi.

No, kokemusta rikkaampi jälleen kerran...

Tällä viikolla sain työttömien verstaalla maalattavana olleen pöytäkalustoni takaisin. Pöytäkaluston entisen mallin esittelin tässä blogissa aiemmin.

Nyt tuolit saivat uuden istuinlevyn. Ja kaikki osat maalattiin uudella värillä. 

Häälahjaksi saatu liina sopii pöydän väriin ja keittiön tunnelmaan.

Pöydällä koreilee kesällä kirpparilta löydetty mansikka -maustesetti.

No, makuasioista ei voi kiistellä, mutta anoppi oli vähintäänkin järkyttynyt edellisessä jutussa esitellystä eteisen penkistä. Järkytyksen syy ei minulle varmuudella selvinnyt. Arvelisin, että joko penkin rapistunut maalipinta tai sitten se, että vanha huonekalu oli sahattu kahteen osaan, ei miellyttänyt häntä. Anoppi esitti, että ehkä penkki menettelisi, jos siihen laittaisi kukkia...  Siis mitä? Penkille kukkia? 

Vanhasta pulpetista penkki

Uuden kotimme ladosta löysin vanhan kansakoulun kaksoispulpetin. 

Pulpetti oli melko huonokuntoinen. 

Kärräsin pulpetin kottikärryillä kotipihaan. 

Raaputin maalia puukolla hilseilevistä kohdista. 

Irrotin jalkalaudat. 

Ja sahasin tuolit irti pulpeteista. 

Pyyhin istuimen vielä rätillä. 

Ja ruuvasin kiinni seinään. 

Eteisessä oli kuin tätä penkkiä varten tehty paikka. 

Tässä näkymä vessasta eteiseen. 

Kylläpäs olen nyt tyytyväinen. 

Aiemmin sain asennettua tämän vanhan naulakon ja hyllykön eteiseen, joten penkki on kyllä täysin samassa hengessä. 

Penkin jalat olivat huonokuntoiset, toisen puolen jalka halkesi, kun sahasin sitä. 

Toivottavasti penkki kestää seinään ruuvattuna ja palvelee vielä pitkään istuimena. 

Lusikkanaulakko

Kirpparilta jo vuosia sitten mukaan on tarttunut koristeposliinilautanen, jossa lukee "Spoons". Lautasessa oli valmiina reikä ripustuslenkkiä varten. Idea lusikkanaulakosta syntyi jo tuolloin, mutta nyt, saatuani sopivia lusikoita naulakko lopulta valmistui. Lusikat ovat siis isäni palkintolusikoita, jotka hän lahjoitti minulle. Viime talvena Tokmannista löytyi kaunista nauhaa 30snt/rulla.

Eikun kuumaliimapistooli lämpenemään ja lusikoita taivuttelemaan. Alkuperäinen ajatukseni oli taivuttaa lusikkaa vain kukkaosasta koukkuun, mutta silloin kaunis kukkaosa olisi jäänyt piiloon ja koska kukkaosa on melko paksu, ei se ollut kovin helposti taivuteltavissakaan.

Taivuttelin lusikat siis kolminkerroin, jolloin kukkaosa jää näkyviin ja varren ohuempi osa muodostaa kaksinkertaisen koukun. Puhdistin tarttumapinnat, mutta muuten jätin lusikat tarkoituksella patinoituneeseen väritykseensä.

Siinä taivutellessa löytyi varastosta vielä vanha kakkulapio, joka myös taipui koukuksi. Porasin yläpäähän vielä reiän ja eikun seinään kiinni. Hieman vinoon meni reikä, mutta lapio on suorassa seinällä, joten ei haittaa.

Sitten sopivaa paikkaa seinältä etsimään. Aiemmin esitelty "Päivä menu" -taulu nousi hiukan ylöspäin, niin mahtui naulakko alle. Ja kakkulapio vielä hiukan sivummalle.

Sitten patalaput ja keittiöpyyhe omille paikoilleen. Ihanaa kun näillekin esineille löytyi uusiokäyttökohde.