Pinterestistä, ideoiden loputtomasta lähteestä, löysin ohjeen kynsilakkataiteeseen.
Ohjeessa oli maalattu muki, mutta koska maalaus ei kestä konepesua, ja koska minulla ei ollut sopivaa yksiväristä mukia, päätin maalata maljakon ja laattoja.
Ohje on yksinkertainen: vettä astiaan, joka on tarpeeksi suuri maalattavan esineen upottamiseen. Tiputa kynsilakkaa veteen, sekoita puutikulla ja kasta astia. No, ei se ihan niin yksinkertaista ollut.
Ensimmäisellä koituksella kynsilakka oli liian vanhaa. Sitä ei saanut tippumaan astiaan, ei sitten millään. Ei auttanut muu kuin ostaa uutta kynsilakkaa.
Sitten toisella yrityksellä vesi oli liian lämmintä. Lakka jämähti heti kalvoksi veden pinnalle. Kylmään veteen maalaus onnistui, kun toimi hyvin nopeasti. Mutta mitään järisyttävän kaunista en saanut aikaiseksi. Kai se on hieman vaikeaa, kun epäsäännöllisesti kuviosta toivoisi syntyvän jotain säännönmukaista. Malli muistutti erehdyttävästi kukkaa, mutta minun maalaukseni on vain epämääräisiä viivoja...
Näihin laattoihin voisi ehkä kirjoittaa ajatelmia permanent-tussilla ja sitten kehystää ne huoneentauluiksi.
No, kokemusta rikkaampi jälleen kerran...
Tällä viikolla sain työttömien verstaalla maalattavana olleen pöytäkalustoni takaisin. Pöytäkaluston entisen mallin esittelin tässä blogissa aiemmin.
Nyt tuolit saivat uuden istuinlevyn. Ja kaikki osat maalattiin uudella värillä.
Häälahjaksi saatu liina sopii pöydän väriin ja keittiön tunnelmaan.
Pöydällä koreilee kesällä kirpparilta löydetty mansikka -maustesetti.
No, makuasioista ei voi kiistellä, mutta anoppi oli vähintäänkin järkyttynyt edellisessä jutussa esitellystä eteisen penkistä. Järkytyksen syy ei minulle varmuudella selvinnyt. Arvelisin, että joko penkin rapistunut maalipinta tai sitten se, että vanha huonekalu oli sahattu kahteen osaan, ei miellyttänyt häntä. Anoppi esitti, että ehkä penkki menettelisi, jos siihen laittaisi kukkia... Siis mitä? Penkille kukkia?
1 comment:
Kieltämättä edellisen esittelyn penkki on rappiollinen, mutta tyyliin sopiva, jos harrastaa rappioromantiikkaa. Tämän esityksen pöytäkalusto on rappiotyyliin liian siloiteltu, tosin mielestäni hyvin kaunis, ja aikahan korjaa siloisuuden, niin meissä ihmisissä kuin huonekaluissakin.
Post a Comment