Essu

Olin tässä muutama päivä sitten ystävän luona maalaamassa (tauluja) ja totesimme, että pitäisi olla taiteilijan essu, jonka voisi vetää päällensä, kun maalaa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Halusin essun, jossa olkaimet menee takana ristiin, Eikä mitään vaikeaa kiinnityssysteemiä. Napitkin tuottaa tällä hetkellä vaikeuksia.

No tämmöinen siitä sitten tuli. Olen aika tyytyväinen. Essu on vuoritettu ja siinä ei siis ole minkään valtakunnan kiinnityssysteemejä. Senkus vetäsee päällensä.

Ja vuoritettuna se on täysin kaksipuolinen. Toinen puoli on kukallista kangasta, jossa mm turkooseja kukkia ja toinen puoli yksivärinen turkoosi.

Molemmat kankaat on entisiä pussilakanoita. Tämä on hyvä projekti vanhojen lakanoiden uusiokäyttöön.

Olen itse asiassa tästä mallista haaveillut jo aiemminkin, mutta kun ei ole ollut kaavaa. No ei ollut edelleenkään, mutta piirsin kaavan itse.

Tulipa mieleeni, että voisihan essua käyttää mekkonakin. Tässä alla se on yhdistetty valkoisen alusmekon kanssa (essun "etukappale" takana ja "takakappale" eessä). Essuhan valmistuu itseasiassa yhdestä etu- ja takakappaleesta.

Ja ohjeenkin ajattelin tässä teille jakaa. Tarvitset siis puuvillakangasta 120cm essuun ja vuoriin saman verran. Tämän essun koko on M. Alla kuvassa essun pienoiskaava, jonka joudut siis suurentamaan. Yksi ruutu on 10cm x 10cm. Leikkaa yksi kappale essu-kankaasta ja yksi vuorikankaasta, yhden senttimetrin saumanvarat joka puolelle.

Ompeleminen: Ompele pään- ja kädentiensaumat nurjat puolet vastakkain. Ompele helmasauma niin, että helman alaosaan jää kääntöaukko. Käännä essu oikein päin. Kiinnitä nuppineulalla vasen takahenkseli oikeaan etuhenkseliin (siis ristiin). Pujota toisiinsa kiinnitetyt henkselit kääntöaukon kautta ja ompele henkselit toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Käännä lopuksi oikein päin ja tikkaa läheltä reunaa. Tikkaa samalla kääntöaukko umpeen.

Kaksi kultaista laukkua

Ompelin Tilda-kaavalla kaksi laukkua kultaisesta keinonahasta. Olen käyttänyt tätä kaavaa ennenkin (puuvillalle ja nahalle) ja ollut tyytyväinen kaavaan. Lisään tosin siihen vetoketjutaskun takapuolelle ja kännykkätaskun sisäpuolelle, sekä vetoketjukiinnityksen.

Aloitin tämän projektin jo syksyllä, jolloin leikkasin kankaat. Ompeluttyön tein vasta nyt helmikuussa. Toinen laukku meni kälylleni, enkä kerennyt sitä edes kuvaamaan. Tein laukuista muuten identtiset, mutta koristeketju on erilainen kahdestakin syystä: ketjut ovat rikkinäisiä ja siis ainokaisia lajiaan ja toisaalta, on hyvä erottaa laukut toisistaan, varsinkin kun olemme kälyn kanssa paljon tekemisissä.

Oman laukkuni ketjuun lisäsin vielä helmirivin etupuolelle. Keinonahan sain äidiltäni. Hän oli ostanut reilusti tuolien päällystykseen keinonahkaa. No näihin laukkuihin sitä ei huimasti kulunut, että vielä on keinonahkaa muihinkin projekteihin.

Tällä kertaa piti improvisoida tälläinen vetoketjukiinnitys, sillä oikean väristä vetkoetjua ei löytynyt kuin tuollaisena 20cm pätkänä (omasta varastosta siis). Tavoite on kuitenkin saada se vetoketjuvuorikin pienentymään, ja kun väri sattui olemaan niin passeli, niin käyhän se näinkin. Minulle on tärkeää, että laukussa on vetoketjukiinnitys, ettei laukun sisältö pääse vahingossakaan leviämään tielle.

Taustapuolella siis tuo vetoketjutasku, jossa myös sama 20cm vetoketju. Hihnoihin ompelin sisään puuvillahihnaa tukea antamaan. Hihnojen kiinnityskohdat on ommeltu kolmeen kertaan, kun edellisessä nahkaversiossa ne nopeasti alkoivat purkautumaan.

Edellinen samamallinen laukku oli käytössä vuoden ja sillä kokemuksella voin todeta, että tämä malli on ihana. Laukku on juuri sopivan kokoinen ja näillä omilla lisäyksilläni palvelee juuri minun tarpeitani. Ompa laukkuni kerennyt jo keräämään ihmetteleviä lausahduksia: "Teitkö todella ihan ite?".

Huivista shortseiksi

From a scarf....

                    ...to sleeping shorts.

           
                  ⇒⇒⇒⇒⇒⇒

Sain mummolta paljon erilaisia huiveja. Niille piti keksiä uusiokäyttöä, koska huiveja minulla ei tule käytettyä. Idean näihin shortseihin löysin Pinterestistä.

Leikkasin siis vanhat rikkinäiset yöpuvun housut kaavaksi ja asetin kaksinkertaisen huivin päälle. Huivin taite on yläreunassa. Huivin huolitellut reunat jäävät lahkeensuiksi.

Ihan huivin korkeus ei riittänyt kuminauhakujan tekemiseen, tosin voihan shortseista tehdä matalampivyötäröisetkin. Ilman kaavaakin tämän leikkaaminen onnistuu taatusti: katsoo vain, että vyötäröleveys on leveämpi kuin oma lantio.

Nopeat oli ommella, vain lahjesaumat, haaraväli ja vyötärölle siksakkasin joustopitsikuminauhan. Huivissa oli joku merkki yhdessä reunassa: se asettuu nyt etupuolelle lahkeen sisäreunaan.

Helppo ja nopea projekti ja näistä tuli mieleiset.

Piti vielä toisetkin shortsit pyöräyttää. 

Tonttulakit

Ostin vähän aikaa sitten kirpputorilta käytetyn punaisen velourmekon. Kangas on mekossa tosi hyvä. Ajattelin ommella siitä itselleni olohousut.

Mekko oli niin iso, että jouduin kuvaamaan sen vinosti, jolloin salamanvalo vääristi mekon väriä. Alempana oikea väri, kun mekko kuvattu suoraan ylhäältä päin.

Edelliset tonttulakit ovat kadonneet, joten pojat tarvitsivat tonttulakit. Huomenna on Pojan pikkujoulut koulussa, joten nyt oli hyvä aika ommella lakit.

Leikkasin velourmekon hihat irti. Varastossa minulla on pörröistä vanukangasleikkuujätettä ompelimosta. Leikkuujätteessä on pitkiä pätkiä kapeita reunasuikaleita vanukangasta.

Pörröisestä vanukankaasta ompelin hihoihin reunuksen.

Sitten leikkasin vanukankaasta pyöreän palan, jonka ympärille harsin langan. Kiristin lankaa ja laitoin pallon sisään vanukangasta. Harsin velourhihansuun suppuun ja ompelin vanupallon siihen tupsuksi.

Kahdesta hihasta sopivasti kahdelle lapselle tonttulakki. Pojat tykkäsivät tästä pitkästä lakkimallista.

Jännittävää Joulun odotusta!

Taulun kehystys

Poika toi koulusta syksyn kuvaamataidon teoksensa ja ihastuin tähän muotokuvaan. Löysin jo syksyllä uuden (vanhan) talomme aitasta vanhat taulun kehykset.

Kuva oli melkein juuri sopiva tauluun. Leikkasin pahvista palan, johon liimasin kuvan.

Tämä on taiteilijamme ensimmäinen oma kuva, ei kovin paljon tunnistettava, mutta jotain ihanaa tässä on.

Vanha kehys ja Pojan itsensä piirtämä kuva sai aitiopaikan hirsiseinältä. Äiti tykkää!

Uusi koiranhäkki

Laitan tähän kuvia meidän uudesta koiranhäkistä, vaikka itse en tämän tekemiseen paljoa osallistunutkaan. 

Häkki on rakennettu kokonaan kierrätysmateriaaleista. Se on kaksiosainen ja toinen puoli on tervattu. Toinen tervataan keväällä, kun ei säät oikein suosi enää tervaamista. 

Kaksi uutta koppia haettiin eilen, nekin ilmaiseksi saatuja vanhoja koppeja. Niitä ei ole vielä asennettu. Ruuti tässä tutustumassa uuteen häkkiinsä. 

Kyllä sitä arvostaa enemmän kun sen tekeminen on vaatinut aikaa ja hartiavoimia. Ja kyllä tätä häkkiä kelpaa esitellä, vaikka materiaali onkin kierrätettyä.

Nyt saa koirakaverit tulla kyläilemään... 

Huivista tunika

Ostin kirppikseltä jokin aika sitten satiinihuivin, joka maksoi 0,50€. Kun pääsin käymään kangaskaupassa, ostin vinosatiininauhaa 2m, hinta 0,80€. 

Taitoin huivin kaksinkerroin ja leikkasin sivuilta palat pois ihan suurinpiirtein-mitoilla.

Ompelin sivusaumat suoralla ompeleella pussiin. Eli ensin ommellaan sauma nurjat puolet vastakkain, neula keskellä. Sitten käännetään pusero nurin ja ommellaan sauma oikeat puolet vastakkain, nyt neula vasemmalla.

Pääntien leikkasin sivusaumojen ompelun jälkeen. 

Pääntien huolittelin vinosatiininauhalla. Laitoin ensin nauhan oikean puolen puseron nurjaa puolta vasten ja ompelin suoralla ompeleella. Nauha tulee hieman päällekkäin aloitus- ja lopetuskohdassa. 

Sitten käänsin nauhan puseron oikealle puolelle ja tikkasin läheltä reunaa kiinni. 

Oli nopea työ ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Tämä sopii toimivan vaatekaappini väreihin.

Maitohinkistä kukka-astia

Maitohinkit täytin luonnon kanervalla ja heinällä. 

Olisihan kaupan calluna tai kanerva ollut värikkäämpi, mutta tämä on halvempi. Ja kiva oli poikien kanssa kerätä kasvit metsästä. 

Sopivasta sain näitä hinkkejä kaksi. Mummokin oli aikoinaan näitä kukka-astioina pitänyt. 

Ja tämä kuva on mielestäni niin kaunis... 

Uusiokäyttöä

Äidin luona vieraillessa sain vanhoja emaliastioita. Minusta on ihanaa keksiä uusiokäyttöä näille vanhoille, rappioromanttisille esineille. 

Kaksi vanhaa pottaa löysi käyttötarkoituksensa koiran ruokakuppina. 

Uunin edessä potat komeilevat oikein aitiopaikalla. 

Vanha emalisanko toimittaa nyt siivoussankon virkaa. Tämän yksilön voisi unohtaa vaikka näkösällekin, niin kaunis se on. 

Virkatut tossut

Eilen illalla ja tänä aamuna virkkasin nämä tossut. Malli on omasta päästä, mutta idean sain jälleen kerran pinterestistä. 

Tästä olisi kiva tehdä oikein kunnon ohjekin, mutta pitäisi virkata toinen pari, sillä nämä ei onnistuneet täydellisesti. 

Toisesta tossusta tuli pienempi, mikä ei itseäni haittaa, koska toinen jalkani on pienempi toista. Tossujen erikokoisuus oli vahinko ja silkkaa tuuria, että sattuivat juuri oikeisiin jalkoihin. 

Käytin näihin yhden Novita Isoveli lankakerän ja hieman Novitan Nallea. 

Napit löytyi nappivarastostani. 

Nämä oli aika nopeat virkata: yhteensä viitisen tuntia. 

Ja tossuille minulla tuntuu olevan aina tarvetta. Joten olen tyytyväinen. 

Taidetta ja keittiön uusvanha pöytäkalusto

Pinterestistä, ideoiden loputtomasta lähteestä, löysin ohjeen kynsilakkataiteeseen. 

Ohjeessa oli maalattu muki, mutta koska maalaus ei kestä konepesua, ja koska minulla ei ollut sopivaa yksiväristä mukia, päätin maalata maljakon ja laattoja. 

Ohje on yksinkertainen: vettä astiaan, joka on tarpeeksi suuri maalattavan esineen upottamiseen. Tiputa kynsilakkaa veteen, sekoita puutikulla ja kasta astia. No, ei se ihan niin yksinkertaista ollut. 

Ensimmäisellä koituksella kynsilakka oli liian vanhaa. Sitä ei saanut tippumaan astiaan, ei sitten millään. Ei auttanut muu kuin ostaa uutta kynsilakkaa. 

Sitten toisella yrityksellä vesi oli liian lämmintä. Lakka jämähti heti kalvoksi veden pinnalle. Kylmään veteen maalaus onnistui, kun toimi hyvin nopeasti. Mutta mitään järisyttävän kaunista en saanut aikaiseksi. Kai se on hieman vaikeaa, kun epäsäännöllisesti kuviosta toivoisi syntyvän jotain säännönmukaista. Malli muistutti erehdyttävästi kukkaa, mutta minun maalaukseni on vain epämääräisiä viivoja...

Näihin laattoihin voisi ehkä kirjoittaa ajatelmia permanent-tussilla ja sitten kehystää ne huoneentauluiksi.

No, kokemusta rikkaampi jälleen kerran...

Tällä viikolla sain työttömien verstaalla maalattavana olleen pöytäkalustoni takaisin. Pöytäkaluston entisen mallin esittelin tässä blogissa aiemmin.

Nyt tuolit saivat uuden istuinlevyn. Ja kaikki osat maalattiin uudella värillä. 

Häälahjaksi saatu liina sopii pöydän väriin ja keittiön tunnelmaan.

Pöydällä koreilee kesällä kirpparilta löydetty mansikka -maustesetti.

No, makuasioista ei voi kiistellä, mutta anoppi oli vähintäänkin järkyttynyt edellisessä jutussa esitellystä eteisen penkistä. Järkytyksen syy ei minulle varmuudella selvinnyt. Arvelisin, että joko penkin rapistunut maalipinta tai sitten se, että vanha huonekalu oli sahattu kahteen osaan, ei miellyttänyt häntä. Anoppi esitti, että ehkä penkki menettelisi, jos siihen laittaisi kukkia...  Siis mitä? Penkille kukkia?