Verhot vanhaan tupaan

Tein sen viimein, mitä olen monta vuotta puhunut tekeväni: laitoin lämmöt päälle vanhaan tupaan. Minua onmonet varotelleet, että se tulee niin kalliiksi. Mutta tuleehan lisätilan lämmittäminen joka tapauksessa jotain maksamaan. Nyt kun sähkölaskutus on reaaliajassa, voi lämmöt nopeasti katkaista, jos tuntuu maksavan aivan liikaa. Toisaalta uuden työni myötä rahaa pitäisi jäädä hieman enmmän käteen, joten nyt on hyvä sauma kokeilla, mitä tuvan lämmittäminen oikeasti maksaisi.

Lämpöjen päälle laiton kunniaksi siivosin tänään tuvan ja päätin ommella sinne verhot. Tämä verhokangas on löydetty kirpparilta, se oli toisessa niistä 6 euron ja 4 euron kangaspusseista ja siitä piti heti silloin jo ommella verhot vanhaan tupaan...

Mutta niin kuin moni asia, tämäkin projekti venyi hiukan. No, lopulta aikaa itse ompelutyöhön ei hurjasti vaadittu. Ripustustyö oli tuskaliaampi. Toinen etusormi on aivan tuusannuuskana ja käsivarret kipeinä, mutta verhoihin olen tyytyväinen.

Ison tuvan puolella on kolme ikkunaa. Ne ovat tälläisiä kapeita yksiruutuisia ikkunoita. Kangaskassissa oli valmiiksi ommellut valkoiset kapat, juuri kolme kappaletta ja tuohon punaruudulliseen kankaaseen sopivaa luonnolvalkeaa väriä. Ompelin siis vain ruutukankaasta kolme kappaa ja yhdistin ne nipsuilla yhteen. En edes ommellut verhoja erikseen yhteen (valkoinen kappa on hiukan leveämpi, mutta sitä ei huomaa ikkunassa.

Tässä kuvia sitten laajemmin tuvasta. Yllä olevassa kuvassa avautuu näkymä eteisen oviaukolta. Vielä on vähän tavaroita siellä täällä, joille pitäisi paikka löytää. Matot sain viime kesänä äidiltä (ovat vissiin mummon kutomia, mutta olivat menossa kaatopaikalle). Jokainen matto on eri pituinen, kun mummo on ne kutonut mittojen mukaan, mutta sain ne järjesteltyä tupaan niin, että näyttää, että ne on tarkoitettukin tuon pituisiksi.

Tämä kuva on otettu sitten kammarin ovelta (eli käsityöhuoneeni). Nurkkaan on tulossa vielä lipastolle yläkaappi ja siihen tulee astioita. Olen jo alkanut kerätä eriparisia kukkakuppeja ja tarkoitus olisi kerätä pikkuhiljaa kokonainen astiasto eriparisista astioista, joita yhdistää vain se, että ne on kirpparilta löydettyjä ja niissä on jokin punertava kukkakuvio.

Tämä on sitten tuvan nurkasta eteisen ovelle päin. Keittiökaapit ovat kyllä retrot, mutta minun makuuni liian vihreät. Nurkassa on meidän lisäpakastin, kun sisälle ei sovi sellaista.

Tuo ikkunan yllä oleva kello on muuten yksi tuunaukseni: posliinilautaseen on porattu reikä ja asennettu kellokoneisto.

Mieheni kehuikin jo tunnelmaa niin ihanaksi, että haluaisi muuttaa vanhaan tupaan asumaan. Niin minäkin haluaisin, mutta pidetään tämä nyt tälläisenä minun tuunaus- ja kokeilukotina. Kesä,okkinä tai käsityötalona. Tai ihan vain luovuuden tyyssijana.

Näiden mummolatunnelmien myötä toivotan jokaiselle lukijalle mukavaa syksyn alkua!