Ystävä pyysi jo muutama viikko sitten, että ompelisin hänelle hameen. Lupasin tehdä sen yhdellä ehdolla: hän tulee pitämään minulle seuraa, kun teen sitä. Minä olen aika huono tilaustöiden tekijä, kun yleensä, jos joku pyytää tekemään jotain, en saa siihen innostusta millään. Olen jotenkin sellainen fiilistekijä, että kun pitäisi tehdä jotain ja tietyllä mallilla, niin en jaksakaan tehdä sitä. Joskus kälyni pyysi minua tekemään hänelle verhot. Hän halusi suorat, yksinkertaiset verhot. Otin ompelukoneeni ja kankaat hänen luokseen ja kun hän oli töissä tein verhot olohuoneeseen. En kuitenkaan halunnut tehdä suoria ja yksinkertaisia vaan kehittelin oman näkemykseni mukaiset (monimutkaiset) verhot. No, eipä ne verhot kovin kauaa viihtyneet kälyni ikkunoissa.. Hah hah... Tästä olemme kyllä vitsailleet monet kerrat ja käly yrittää aina selittää, että kun ne verhot ei sitten olleetkaan oikein sopivat ikkunoihin... Haa haa... No sellainen tilausompelija minä olen. Haluan tehdä vain sitä mitä itse haluan. Siis en ole oikeasti tilausompelija, vaan pidän itseäni taiteilijana. Mutta olen sanonut ystävilleni, että voin ommella heille, jos he istuvat seuranani silloin kun teen heidän tilaustöitään. Näin tekeminen on minulle mielekästä ja tehtävä tulee tehtyä.
Hame oli tälläinen 8:sta kappaleesta koottu trikoohame. Toivottavasti ystävä poistui tyytyväisenä. Jutellessa työn teko kesti nelisen tuntia (kahvittelut ja lastenhoidot mukaan lukien). Mutta kiva oli pitkästä aikaa jutella ja ystävälle lähti mukaan vielä pari kassillista lasten vanhoja vaatteita. Minä hyödyin tästä siis monella tapaa: sain kangasvarastoa kulutettua ja vielä varastotilaa muutenkin tyhjennettyä. Hameen kaavan tein ystävän lempihameesta ja säästin sen, että voidaan sitten myöhemmin tehdä lisää hameita. Sanoin ystävälle vielä, että opetan hänet tekemään itse hameensa: aluksi hän saa leikata minulle kappaleita, kun minä ompelen, ja sitten lopulta hän saa opetella ompelunkin.
Niin, tälläisistä "tilaustöistä", joissa vaadin asiakasta itseään olemaan paikalla, en veloita mitään... ja maksusta en ole tilaustöitä paljoa tehnytkään! Mutta ystävä kyllä antoi lapsille sitten karkkirahaa ;) Sanoin pojille, että tästedes kannattaa antaa äidin tehdä ompelutyönsä, kun lapset saattaa niistä hyötyä =)
1 comment:
Ihana oivallus yhdistää ystävyys, seurustelu ja käsityö, kuin ennen vanhaan ompeluseuroissa. Kaksin tai porukalla on mukavampaa työhellä. Harrastuksissa on hyvä toteuttaa oma näkemyksensä, vaikka ompelisikin muille, eihän siitä tarvitse elantoaan hankkia, mutta ajan myötä "tilaustyöt" saattavat vähentyä. Haitanneko se, koska silloin jää aikaa enemmän omille töille, toivottavasti ystävyys ei kuitenkaan siihen lopahda.
Post a Comment