Ei tarkene!

Syksyinen viima yllätti meidät taas täysin. Eipä olisi uskonut, että keskellä heinäkuuta, Suomen lämpimintä kuukautta, piti alkaa kaivella pipoja ja hanskoja esille. Vaan näin siinä vain kävi. Ja taaskaan ei olleet asustevarusteet päivän tasalla. Eikun siis pipoja ompelemaan:

 

 

Eilen syntyi kaksi pipoa. Meni vähän aikaa taas kaavan muokkaamiseen. Piirsin kaavan siis itse, mutta aina tahtoo tulla sellaisia pipoja, että nuo laskokset ei istu vaan "pullottavat". Ehkä minulla on vain niin pieni ja omituisen mallinen pää. Itse asiassa minulla on tismalleen sama päänympärys kuin Pojalla eli 53cm, mutta korvalta korvalle mitta on minulla sentin suurempi, eli 40cm (Pojalla 39cm). Pikkuveljen päänympärys on 50cm ja korvalta korvalle mitta 38cm.

 

Takasaumaan upotin nyt tälläisen siirtokuvamerkin. Silitin kuvan ensin valkoiseen nauhaan (ei puuvillaa, kun ei sattunut olemaan). Sitten leikkasin pätkän nauhasta, taitoin kaksinkerroin ja ompelin takasaumaan. Kuva on huono, kun kännykkäkameralla ei vain saa tarkkaa kuvaa läheltä =(

Kuva on vain lapun toisella puolella. Käteviä nuo siirtokuvat. Ainoastaan harmittaa se, että ne on valkealla taustalla (olin ajatellut mielessäni, että tausta on läpinäkyvä), mutta käyhän se noinkin: silittää aina valkealle nauhalle tai niinkuin tossuissa, suoraan vaatteeseen, eipä se haittaa siinäkään vaikka on valkealla taustalla. Noiden pitäisi muuten kestää 90 asteen pesu, että ovat mielestäni aika laadukkaita.

 

 

 

Toinen pipo meni Pojalle ja on tässä käyttäjänsä päässä, toinen meni varastoon odottamaan verkkokaupan perustamista. Mukavaa tämä käsityötuotteiden suunnittelu ja valmistus: inspiraatio tulee aina siitä, kun itse (tai lähiperhe) tarvii jotakin ja samalla vaivalla valmistaa sitten muutaman ylimääräisen myyntiin. Jos ei mene kaupaksi, niin kääritään jouluna pukinkonttiin.

 

Niin, ja kangas on jälleen kerran pieni tilkku, jonka olen saanut, joten menee sinne kierrätyskankaan kategoriaan ainakin omasta mielestäni. Tästä jäi puolikkaan pipon verran yli, että pitää siitä keksiä sitten joskus jotain (ehkä lapasen vuori)...