Lisää neulemylly-pipoja

Keksin laittaa neulemyllyyn painoksi posliiniastian keskelle: paino auttaa silmukoita laskeutumaan omaan uraansa, jotta uusi silmukka pääsee syntymään.

Nyt myllyssä on paksuhko musta villalanka, jonka merkkiä en tunne. Vahvuudeltaan Novita Isoveljen luokkaa.

Siitä syntyi pipo, joka on aiempaa Puro-pipoa isompi: naisen kokoa. Jälleen laitoin 10cm:n matkalta pipon kaksinkerroin.

Tämä pipo on pitkähkö, niin että jää löpöttämään tuolta yläpäästä. Jos löydän jonkun kivan merkin, niin ompelen vielä koristeeksi eteen.

Tässäpä sitten Novita Nalle langasta tulossa pipo.

Olen huomannut, että langan on juostava vaivatta, kun myllyllä neuloo. Niinpä laitan lankakerän pystyyn tuollaiseen mehukannuun (tyhjään) ja kun lanka juoksee kerän sisältä, niin se juoksee melko hyvin. Toinen vaihtoehto olisi keriä itse keriä (siihen tarkoitetulla laitteella), mutta se laite on kadoksissa tällä hetkellä...

Tästä tuli kaksikertainen pipo. Pieni koko, ehkä päänympärys 48-50cm.

Neulemylly

Tilasin netistä Ompelijanmaailmasta Prym neulemyllyn:

Mylly maksoi 55€ ja postituskulut olivat 7,50€. Harkitsin tämän ostoa melkein vuoden ja katselin kirppareilta ja nettimyymälöistä vastaavanlaisia. Jälleenmyynnistä en yhtään kappaletta löytänyt, joten olettaisin, että ne jotka tämän ovat hankkineet, ovat olleet tyytyväisiä. Itse ainakin olen ollut.

Mylly neuloo 44 silmukalla putkea kampea veivaamalla. Putken leveys n. 15-18cm kaksinkerroin. Myllyllä on mahdollista neuloa myös edestakaisin tasoneuletta max. 40 silmukalla. Myllyssä on toiminto, jolla mylly ei pyöri ympäri vaan joutuu pakostakin vaihtamaan suuntaa, mutta sillä en onnistunut tasoa neulomaan. Kun annoin myllyn asetuksen olla pyöröneuleella, mutta veivasin myllyä edestakaisin, niin tasoa syntyi lähes yhtä nopeasti kuin pyöröäkin.

Ensimmäinen työni oli pipo Novitan Puro-langasta. Myllyn suosituslankana on langat joiden puikkosuositus on nro. 2-8. Kokeilin neuloa lankaa, jonka puikkosuositus oli nro 7 ja se oli melko paksua myllylle. Mutta Puro lanka on aivan ihanteellinen lanka myllylle.

Tämän pipon tein niin, että neuloin putkea 20cm. Sitten nostin aloitussilmukat samoihin koukkuihin neulevuorossa olevien silmukoiden kanssa ja jatkoin putken neulomista langan loppuun asti (50g). Pujotin lopun langan silmukoiden läpi, kiristin ja päättelin langat. Pipo on lapsen kokoa.

Mieheni halusi Puro langasta tälläisen hiippapipon. Aloitusreuna on virkattu ketjusilmukoilla, joista on nostettu aloitussilmukat myllyyn. Sitte putkea on neulottu langan loppuun asti (50g), pujotettu lanka silmukoiden läpi, kiristetty ja päätelty langanpäät.

Yksinkertainen neulos venyy kyllä aikuisenkin päähän sopivaksi, mutta on melko tiukka.

Joka tapauksessa tämä voi olla se laite, jolla saan valtaisan neulevarastoni lopultakin taltutettua. Joka päivä olen nyt jotakin tehnyt myllyllä ja yritän niistä kuvia tännekin laittaa, kunhan kerkeän.

Kierrätyshame

Lainasin kirjastosta Johanna Alvestadin kirjoittaman kirjan "Kalastajan vaimo". Siinä oli ihania neuleohjeita ja kierrätysideoita. Kirjan vinkillä tekaisin yhdestä trikoopaidasta hameen itselleni.

Tässä hame takaa.

Ja tässä edestä. Hihat siis leikataan ja ommellaan yhdellä ompeleella kiinni ja näin niistä muodostuu hameelle taskut.

Trikoopuseroni oli jo menossa roskiin: siinä ei ollut nappejakaan paikoilla (trikoo oli ollut tarkoitus ommella lapsen puseroksi). Ompelin puseron valmiiseen olkapäähalkioon napit.

Puseron on siis hyvä olla kaula-aukoltaan niin suuri, että se mahtuu lantion ympäri: minulla tuo olkapään halkio auttoi asiaa, mutta kaipa kaula-aukon voisi leikata suuremmaksi ja ommella siihen sitten resorin. Ehkä silloin laittaisin resorin sisään vielä kuminauhan, jotta hame pysyisi vyötäröllä.

Tässä puseron tynkähiha näkyy. Vasemman puoleinen hiha on siis sullottu taskuksi hameen sisään. Pusero kannattaa sovittaa päälle, sitten nostaa puseron helmaa ja merkata hihoihin nuppareilla, mistä ne olisi hyvä pätkäistä. Sitten vain ompelee hihantyngät kiinni ja hame on valmis (ellei vyötäröä tarvitse entrata).

Lusikkanaulakko

Kirpparilta jo vuosia sitten mukaan on tarttunut koristeposliinilautanen, jossa lukee "Spoons". Lautasessa oli valmiina reikä ripustuslenkkiä varten. Idea lusikkanaulakosta syntyi jo tuolloin, mutta nyt, saatuani sopivia lusikoita naulakko lopulta valmistui. Lusikat ovat siis isäni palkintolusikoita, jotka hän lahjoitti minulle. Viime talvena Tokmannista löytyi kaunista nauhaa 30snt/rulla.

Eikun kuumaliimapistooli lämpenemään ja lusikoita taivuttelemaan. Alkuperäinen ajatukseni oli taivuttaa lusikkaa vain kukkaosasta koukkuun, mutta silloin kaunis kukkaosa olisi jäänyt piiloon ja koska kukkaosa on melko paksu, ei se ollut kovin helposti taivuteltavissakaan.

Taivuttelin lusikat siis kolminkerroin, jolloin kukkaosa jää näkyviin ja varren ohuempi osa muodostaa kaksinkertaisen koukun. Puhdistin tarttumapinnat, mutta muuten jätin lusikat tarkoituksella patinoituneeseen väritykseensä.

Siinä taivutellessa löytyi varastosta vielä vanha kakkulapio, joka myös taipui koukuksi. Porasin yläpäähän vielä reiän ja eikun seinään kiinni. Hieman vinoon meni reikä, mutta lapio on suorassa seinällä, joten ei haittaa.

Sitten sopivaa paikkaa seinältä etsimään. Aiemmin esitelty "Päivä menu" -taulu nousi hiukan ylöspäin, niin mahtui naulakko alle. Ja kakkulapio vielä hiukan sivummalle.

Sitten patalaput ja keittiöpyyhe omille paikoilleen. Ihanaa kun näillekin esineille löytyi uusiokäyttökohde.

Käsilaukkuja

Äitienpäivä oli ja meni, mutta vasta nyt minulla on aikaa laittaa tänne kuvia äitienpäivälahjoista.

Tämän käsilaukun ompelun aloitin jo vuosi-pari sitten. Se jäi kesken, koska puisten kahvojen maalaus/petsaus epäonnistui. Nyt äitienpäivän lähestyessä päätin viedä projektin loppuun.

Kaksi kertaa jouduin vielä kahvat maalaamaan, ennen kuin tulos oli hyvä. Ompelutyö olikin sitten helppo ja nopea.

Kiinnitin vielä lopuksi nimikointinauhan laukkuun. Sekä vuori- että päälliskangas on kirpparilöytöjä, samoin puiset kahvat.

Ohjeen tähän laukkuun sain aikoinaan jostain kirjastosta lainatusta laukkukirjasta. En muista enää kirjan nimeä. Malli on kyllä yksinkertainen ja onnistuu taitavalta tekijältä ilman ohjeitakin/kaavoja.

Eräällä kirpparilla kävin talven mittaan säännöllisesti. Sinne ilmestyi tämä Tilda-kirja, hinta 10€. Kerään Tilda-kirjoja, mutta mielestäni vitonen olisi ollut sopiva hinta kirjasta, olkoonkin, että normaalihintaiset ovat kolmenkympin paikkeilla. Mutta toisaalta, nyrkkisääntöhän on, että kirpparitavara on noin 10% alkuperäisen hinnasta... No, odotukseni palkittiin, sillä muutaman viikon kuluttua pöydän tavarat olivat puoleen hintaan ja ostin kirjan välittömästi vitosella.

Kirjan ohjeilla tekaisin sitten kaksi äitienpäivälaukkua lisää.

Nämäkin laukut ovat täydllisiä kierrätystuotteita: Vuorit ovat vanhoista vaatteista leikatut. Myös nepparit on hankittu kirpparilta.

Laukkujen päällikangas on erään vaatetehtaan ylijäämistöstä ostettua puuvillakangasta, 1€/metri hinnalla. Kuvassa myös Tilda-kirjan aukeama, jossa kuva laukusta.

Laukkujen korut on kaulakoruja, jotka olen saanut... äidiltäni! Hih hih, äiti sai antamansa korun takaisin lahjana, mutta eri muodossa. Korut ovat alkuperältään kuuluneet puseroihin koristeeksi, mutta jäivät vähälle käytölle koruina.

Myös nämä laukut nimikoin pienellä lapulla.

Tämä laukkumalli on täydellinen olkalaukuksi. Puukahvaista laukkua ei näin voi olalla kantaa: sitä pidetään Kassi-Alma -tyyliin vain kädessä.

Nämäkin laukut oli helppo ja nopea ommella. Hieman jouduin tekemään vaikeamman kaavan kautta, kun lähdin taas sooloilemaan ohjeen kanssa: jos olisin kiltisti tehnyt niin kuin ohjeessa sanotaan olisin selvinnyt helpommalla... mutta pääseehän sitä puuhunkin monella eri tapaa, vaikka sitten pylly eellä!

Kierrätyslyhty

Sain uuden tabletin rikki menneen tilalle, mutta merkki on nyt Samsung ja opetteluttaa tämän käyttö.

Tein kierrätyslyhdyn näistä jätteistä. Tässä on ilmaiskorista löydetty metallilyhty,  lasipurkki, sankon kahva ja pala kanaverkkoa.

Hohtimilla leikkasin kanaverkosta metallikehikon kokoisen pohjan.

Vääntelin verkon kehikon pohjaan kiinni. Lasipurkin asetin metallikehikon sisään ja kahvan väänsin kehikon yläosaan.

Tuikku lasipurkkiin ja siinäpä on kierrätyslyhty.

Lyhty sai mennä kuistille näin aluksi, kunnes lopullinen sijoituspaikka löytyy.

Vähän piti näissä kuvissa testailla tätä tabletin kuvankäsittely ohjelmaa.

Olen aika tyytyväinen sekä tablettiin että lyhtyyn.

Esittelyssä keittiö

Äitini oli käymässä kolme päivää meillä ja yhdessä siivosimme meidän keittiön. Olihan siinä tekemistä, mutta kyllä nyt kelpaa taas esitellä keittiötäkin. Ajattelin tässä samalla kertoa meidän keittiön "tarinan".

Vuonna 2011 teimme pintaremontin meidän talossa ja samalla keittiötä "uudistettiin". Ostin keittiön kaapit käytettynä Helsingistä Huutonetin kautta. Työtasot teetätettiin mittojen mukaan. Vetimet löytyivät rautakaupan ale-korista.

Kodinkoneet uusittiin samaan aikaan, sillä edelliset vetelivät viimeisiään. Kulunut vihreä kaappi on isotätini peruja: se on alkuperäisessä kunnossaan oleva tiskikaappi. Mittojensa ja värinsä puolesta se sopi täydellisesti keittiöömme.

Välitilan laatat ovat appivanhempien remontista yli jäänyttä ja punainen raita löytyi rautakaupan ale-myynnistä. Myös baarijakkarat ovat Huutonet-löytö (Ikean mallistoa).

Koko keittiön hinta ilman kodinkoneita oli n. 900€. Tila on ollut toimiva ja erityisesti keskisaareke on kovassa käytössä. Keittiöstämme löytyy paljon laskutilaa ja myös kaappitilaa. Kaapeissa on kulumaa (mistä minä pidän), mutta pikkuhiljaa tarkoitus on uusia alakaappeja. Haluaisin kaikki alakaapit vetolaatikoiksi tai -oviksi. Myös ovien maalaaminen saattaa olla mahdollista.

Ehkäpä keittiö näyttäisi tältä 5-10 vuoden kuluttua...