Lankavaraston siivous

Selasin TiiQ:n blogia ja innostuin siivoamaan lankavarastoani. Järkytyin taas kerran siitä, mihin kuntoon olen varastoni antanut luisua:

 

Kaikki langat eivät mahtuneet kuvattavaksi parisängylle, joten laatikossa on lähes avaamattomia keriä. Toisen laatikon pohjalle jätin sotkeentuneet jämälangat, joita en lähtenyt selvittelemään vaan irrotin säästettävät kerät ja laitoin lopun sotkun roskiin.

 

Ja parisängyn päälle levittelin loput langat. Ensimmäinen paheeni on se, että aloitan hurjan paljon töitä, jotka jäävät minulta kesken. En pura töitä vaan sullon ne takaisin laatikkoon ajatuksella: "Kyllä minä tätä vielä joskus jatkan". Joskus todellakin jatkan, useimmiten en!

 

Toinen paheeni on se, että inhoan päättelyä niin paljon, että jätän usein työn lojumaan varastoon jopa vuosiksi päättelyä odottamaan. Yllä kuva neuletakista, jonka neuloin lähes loppuun asti. Huomasin, että olin vahingossa neulonut kokoa 4 vuotta, vaikka siskontyttö oli tuolloin vastasyntynyt. Ajattelin, ettei päättelyllä olisi kiirettä. No, ei kai sillä vielä ole: siskontyttö täyttää 3 vuotta.

 

Samaan aikaan neuloin siskontytön takista ylijäämästä langasta ja varastossani olleesta saman vahvuisesta langasta omalle pojalleni takkia. En muista, mikä tässä alkoi tökkiä, ehkä nuo raidat, mutta kesken jäi, eikä taida koskaan valmistuakaan. Poika on ainakin tästä jo ohi kasvanut.

 

Tämä virkkaustyö valmistui joku aika sitten. Aloitin kyllä tekemään syksyllä. Malli omasta päästä ja kun sitä piti muotoilla ja purkaa välillä, niin se jäi pitkäksi aikaa odottelemaan. Nyt odottelee lankojen päättelyä. Päättelyä voi hidastaa se, etten ole ihan varma, pidänkö valmiista työstä...

 

 

Tämä neule valmistui joululomalla. Tykkään, mutta odottelee silti lankojen päättelyä. Alun perin aioin neuloa tän mallin toisesta langasta, mutta en löytänyt sitä varastostani. Tein sitten tuosta pinkistä, mutta työ takkuili, kun langan kulutus meni niin tiukille, että vain kuvassa näkyvä keränloppu jäi jäljelle. Nyt löysin sen toisen langan: pitäisiköhän neuloa samanlainen siitäkin?

 

Tämä mohairneule on myös omia mallejani. Pelkkä suorakaiteenmuotoinen kappale. Melkein valmis, mutta yksitoikkoinen neulonta ei oikein inspiroi... Työtä on vaikea purkaa ja tehty on jo melkein koko työ, niin kyllä tämä vielä valmistuu. Pidän väristä ja malli on ihan ok. Jos malli olisi Super, niin olisi varmana jo valmistunut.

 

Esittelin tässä aiemmin elämäni ensimmäisen valmistuneen virkatun puseron. No, tässä olisi yksi niistä lukuisista aloitetuista ei valmistuneista virkatuista puseroista... Ohut lanka ja ohjekirja hävinnyt! Ei tule valmistumaan, mutta en voi heittää työtä hukkaan, kun olen niin monta palaa siihen jo virkannut. Täytyy yrittää keksiä jokin muu tapa jatkaa puseroa.

 

Tässäkin yksi aloitettu virkkauspusero. En pidä siinä siitä, miten olen yhdistänyt kappaleet. Virkattuja lappuja on tympeä lähteä purkamaan, kun lanka on katkottu niin moneen kertaan. Tämä jää myös odottamaan ratkaisua.

 

Lapsille en ole saanut paljonkaan neulottua, koska työ jää kesken ja kun olisi inspiraatiota jatkaa, on lapsi jo kasvanut ulos mahdollisesti valmistuvasta vaatteesta. Tässä Pojalle aloitettu neuletakki. Vain kappaleiden yhteen ompelu ja nappilista puuttuu. Sopisi ehken nyt Pikkuveljelle. Tosin nappilistan lankaa ei löytynyt tässä inventaariossa. Kolmas paheeni: saatan (vahingossa) käyttää johonkin keskeneräiseen työhön varatun langan johonkin toiseen työhön, kun en muista, että se oli varattu siihen keskeneräiseen....

 

 

Mikäs se siinä? Valmis pusero lankojen keskellä. Tai siis melkein valmis. Tässä työssä oli ihan sikana pääteltäviä lankoja ja olen niistäkin päätellyt 90%. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoa päälle valkoisella langalla ristikko, mutta... En tiedä, mikä minuun meni. En kykene selittämään toimintaani. Olen syyntakeeton! Mutta onni onnettomuudessa on se, että tämä olisi yhä sopiva Pikkuveljelle, jolle tätä aloitin neulomaan. Olen jo nimittäin oppinut, että jos neulon lapsille, aloitan kerralla pari kokoa liian suuresta koosta. Lupasin päätellä tämän hänelle, sillä hän on jo pitkään toivonut, että tekisin hänellekin jotain.

 

Tätä voisi kutsua jo varsinaiseksi flopiksi! Itse suunnittelemani villasukkahousut alpakkalangasta Pikkuveljelle. Pikkuveli: äitisi on kyllä YRITTÄNYT tehdä jotain sinullekin. Housut muistuttavat kanankoipia. Tosin ne olivat kyllä sopivat silloiselle pullukkareitiselle kestovaippavauvallemme. Neuloin toisen sukan terää vaille valmiiksi. Eikä olisi ollut yhteen ommeltavia saumoja tai paljoa pääteltäviä lankojakaan... Hmm.. en voi muuta sanoa, kuin että olen syyntakeeton.

 

Ja vielä Pikkuveljelle villavaippakuoria. Toinen päättelyä ja kevyttä huovutusta vaille valmis. Toisesta uupuu toinen lahje. Se on itseasiassa tragikoominen juttu: työ jäi kesken vaille toista 5cm pitkää lahjetta, mutta virkkasin loppulangan vahingossa toiseen työhön, jonka myös huovutin. Näin ollen en voi edes purkaa sitä tehdäkseni lahkeen valmiiksi! Työ saattoi alun perin jäädä keskeneräiseksi, koska siirryin villavaippakuorista taskuvaippoihin, eikä villakuorille ollut enää tarvetta.

 

Virkattuja lappuja. Näistä piti koota kassi mustalla langalla, mutta enpäs löytänyt ko lankaa... nyt löysin, pitänee tehdä loppuun.

 

Turkista tuliaisena tuotu lanka piti muuntaa virkatuksi huiviksi. Paria lappua vaille + hapsut... Hmm.. no, mallissa tympii yksi juttu, mutta se onkin jo toinen juttu. Kerron sen, jos saan huvin valmiiksi ;)

 

 

Ah, keskeneräinen sukka. Itse suunnittelemani. Puikko katkesi, eikä nro 2,25 puikkoja joka nurkalla myydä (kait)... Sitten katosi ohje. Ja malli oli niin vaikea, etten sitä osaa ilman ohjetta tehdä. Neljäs paheeni: kaikki tieto on usein vain päässäni. Jos jotain muistiin kirjoitankin, muistilappu yleensä katoaa... Olen haaveillut sellaisesta käsityökansiosta, johon tallentaisin projektejani. Muutenkin on aika ilmiselvää, että tarvitsisin jotain järjestelmällisyyttä käsitöihini.

 

Ah ja voi. Opiskeluaikainen luentoneule. Ohje hävisi ja kaulus jäi tekemättä. Muut kappaleet puserosta ovat valmiit. Hiukan olen tuosta koosta pyöristynyt (pitäisikö alkaa omiakin neuleita ennakoimaan koon suhteen), mutta kyllä tästä pusero tulisi... Ehkä täytyy soveltaa kaulus omasta päästä. Ai niin, ei tässä kaikki keskeneräiset työni olleet: vain ne, jotka löysin!

 

Lajittelin langat/työt näin. Yllä kuva muovilaatikosta, johon yritin valita parhaimmat lankani. Siis ne kerät, joita ei ole aloitettu. No, siis ainakaan hyvin paljoa, tai ainakin purettu aloitettu työ. Kuten tuossa päällä näkyvät Puro-langat: ne on varattu yhteen neuletakkiin, jota jo aloitin neulomaan, mutta neuletiheys oli liian tiukka. Purin työn, koska haluan tehdä sen huolella. Kunhan saan inspiraation, otan työhön paksummat puikot. Ai niin, viides paheeni liittyy tähän työhön: en jaksa neuloa kunnon mallitilkkua, siksi tiheys usein on muuta, kuin olen ymmärtänyt sen olevan.

 

 

Toinen laatikko on projektilaatikko. Siis ne keskeneräiset työt, joilla on vielä toivoa valmistua. Tuo ruskea neule on toissavuonna aloitettu joulukalenterineule, jota viime vuonna jatkoin. Sillä on melko hyvätkin mahdollisuudet valmistua.

 

Sitten pakkasin sekalaisempia lankoja vanhoihin matkalaukkuihin. Toisen unohdin näköjään kuvata :)

 

Tässäpä laatikot ja kassit ovat kaapissa. Sinisessä kassissa on epäonnistuneet projektit, jotka odottavat purkua ja uudelleen sijoittamista. Ja lisäksi siis ne kaksi vanhaa matkalaukkua.

 

En kykene lupaamaan, etten aloita uusia projekteja, ennen kuin entisiä valmistuu, mutta lupaan pienentää varaston kokoa. Olen jo ollutkin (uskoakseni) pitempään ostolakossa uusien lankojen suhteen. Nyt yritän opetella irti paheistani ja sitä kautta päästä varastojeni herraksi...

Sohvan pikakorjaus ja uusi blogikoira

Nahkasohvamme kulmauksessa on ollut pieni repeämä jo kauan.

 

 

Nyt, kun meille on asettunut uusi koiranpentu, kulmaus oli suuressa vaarassa repeytyä lisää: pennun naskalihampaiden käsittelyssä.

 

Asialle tarttis siis teherä jotain. Eikun ilmastointiteippiä kehiin. Vaan nyt paikka on melko silmiinpistävä.

 

No, maalataan se mustaksi tussilla. Tähän hommaan sopii mikä tahansa permanent-tussi.

 

Ja kun kauempaa kattelee, niin ei paikkaa edes huomaa. Onneksi oli musta sohva ;)

 

Ja tässä siis korjausoperaation aiheuttaja. Samalla Ruuti-nimeä kantava karvapallero nimettäköön tämän blogin uudeksi blogikoiraksi.

 

Entisistä blogikoirista Hippu on yhä tallella, mutta muut koirat ovat poistuneet tavalla tai toisella. Aina, kun uusi pentu tulee, sitä tulee täälläkin tituleerattua, mutta kun koira poistuu huushollistamme, niin siitä ei tule täällä mainittua... mikähän siinäkin on? No, joka tapauksessa tulipahan nyt ainakin korjattua tuo sohva. Ja tuntuu hyvältä lisätä kirpputorilta hommatun 25€:n sohvan elinikää taas jonkun verran eteenpäin. Ja jos sattuisi käymään niin, että pentu jossakin vaiheessa elämäänsä päättäisi tuhota koko kyseisen kapistuksen, niin eipä sekään menetys tuottaisi turhaa tuskaa, kun ei ole sohvaan kummoisempaa summaa sijoittanut, eikä edes korjaamiseen kulutettu liiemmälti aikaa ja vaivaa.

Minikasvihuone kävi pieneksi

Muistaakseni syksyllä siirsin tämän kasvin tähän lasipurkkiin kasvamaan. Kostutin mullan ja laitoin kelmun purkin kanneksi. Kelmuun tein reikiä happiaukoiksi. Sananmukaisesti unohdin kasvin vanhaan tupaan, jossa lämpötila on siinä 15 asteen paikkeilla.

 

 

Nyt tämän vuoden alussa muistin kasvin ja kannoin sen sisään. Sepäs oli kasvanut ja voinut hyvin! Runsas latvusto pursui ulos purkista, joten oli aika uudelleensijoittaa kasvi. Isompaa lasipurkkia minulta ei löytynyt, joten apilanlehden maljakko sai kelvata:

 

Nyt kasvi somistaa keittiön ikkunaa.

 

Sitten kuva uusimmasta ilmaiskorilöydöstä:

 

Kas, tässäpä seuraavan ulkomaanmatkan kenkäni... Löydetty siis ilmaiskorista, koko 39, ja tuntuu jalassa ihanalta... Juu, jotkut saattavat ihmetellä, miksi otan ulkomaille korkkarit, mutta olen niitä naisia, jotka ei lähde juuri mihinkään ilman korkkareita. Ja usean matkan kokemuksella voin sanoa, että kun kengät on jalkaan sopivat, ei sillä ole väliä, onko niissä korkoa vai ei.

Otan matkalle aina kolmet kengät: lenkkarit, korkkarit ja sandaalit. Lenkkareilla matkustan. Ne käyvät suomen talveen (kun tarvitsee vain siirtyä kulkuvälineestä toiseen) ja perillä niissä voi urheilla ja vaeltaa. Korkkarit sopivat mekkojen kanssa ja niillä kävelen lähiympäristössä ja kaupungilla. Nykyisin varaamme aina allinclusiven ja illalliselle on kiva pukeutua hieman juhlavammin, joten mielestäni pelkät sandaalit eivät olisi sopivat. Kolmannet kengät ovat sitten sandaaalit, jotka on nopea sujauttaa jalkaan, sopivat hyvin altaalle ja rannalle ja ne on kevyet matkalaukussa. Sandaalit voi pakata vaikka käsimatkatavaroihinkin siltä varalta, että ruuman matkatavara häviää. Tosin en ole aina näin tehnyt. Periltäkin saa helposti ostettua melko edullisia sandaaleja ja lenkkareissakin voi kävellä perillä muutaman päivä, jps matkalaukkua joutuu odottamaan. Tänä vuonna tosin otamme ilmeisesti vain yhden ruumaan menevän matkalaukun ja kaksi käsimatkatavaraksi menevää laukkua, joten sandaalit menevät helposti niissäkin.

3 in 1 kietaisumekko

Ulkomaanmatkaa odotellessa innostuin jälleen ompelemaan mekon.

 

 

Kangas on kirpputorilöytö. Hintaa tuskin 50:tä senttiäkään. En tiedä materiaalia, mutta kangas tuntuu laadukkaalta. Kangas on hyvin kevyt ja laskeutuva, mutta kuitenkin jotenkin "ei liukas". Sitä oli kiva ommella, toisin kuin esimerkiksi viskoosikankaita. Kangas tuntuu ihoa vasten viileältä ja miellyttävältä.

 

 

Ompelin mekkoon tällaiset solmimisnauhat ihan oman pääni mukaan. Kangasta oli reilusti vähemmän, kuin ohjeessa suositeltiin, mutta sainpas vain leikattua kappaleet. Solmimisnauhat leikkasin hulpion reuna pitkän sivun mukaisesti ja saumanvarat kaikilla sivuilla reilu sentti.

 

Tällä kertaa nautin pienien yksityiskohtien ompelusta, kuten tämän toisen sauman aukon ompelu.

 

Kankaan kuosi on mielestäni itämainen ja sopii tähän kimonohihaiseen mekkoon. Pohja on punaisen sävyinen, mutta yleisilmeeltään mekon väri on ruskea, kuten kuvista hyvin huomaa.

 

Taitoin kaikki huoliteltavat reunat kaksin kerroin ja ompelin suoralla ompeleella. Yllä kuvassa toinen reuna on silitetty huolittelun jälkeen ja toinen ei. Silittämätön reuna kiertää ikävästi, mutta silityksellä reuna suorenee kuin ihmeen kaupalla.

 

Tässä vielä lähikuva silittämättömästä reunasta...

 

...ja silitetystä.

 

 

Ohje mekkoon löytyy Moda 5-6/14.

 

Normaalisti mekkoa pidetään näin.

 

Solmin nauhat taakse.

 

Mutta ajattelin, että miksikäs mekkoa ei voisi pukea myös väärin päin?

 

Väärin päin puetussa mekossa solmin nauhat eteen.

 

Ja mekon voi pukea toisen mekon päälle näinkin pienen renkaan avulla.

 

Solmimisnauhat pujotetaan vain renkaasta läpi. Rengas tuodaan mahdollisimman lähelle vartaloa ja nauhat sidotaan taakse.

 

Puin mekon myös jakuksi, topiksi ja hameeksi, mutta niitä en jaksanut enää alkaa kuvata. Vain mielikuvitus on rajana...

Kaunis lamppu

Olin tässä kyläilemässä äidin luona, kun tuli puheeksi, että tarvitsisin kettinkiä ruokapöydän päälle suunnitteilla olevaan kierrätysvalaisimeen, jonka aioin toteuttaa pyörän vanteesta.

 

 

Äidin miesystävä sanoi, että tulehan käymään varastossa, niin katsotaan lamppua. Ja sielläpä oli tälläinen komistus:

"Jos haluat, saat sen", sanottiin vain. Minä olin ihan ymmälläni, että kun olin vain kettinkiä vailla, niin tässäpä tarjotaan jo valmista lamppua.

 Mutta kun ei tälle lampulle kuulemma ollut löytynyt paikkaa ja se olisi muuten mennyt ulkovaraston lampuksi, niin pitihän se pelastaa arvoiselleen paikalle ruokapöydän ylle.

 

 

Ja ai, kun on komia lamppu! Kaiken lisäksi tämä luo hyvin valoa tuohon hämärään kolkkaan talossamme. Ja vielä ihan lahjoituksena saatu. Ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa...

Tiskirätit

Suunnittelin kaksi tiskirättiä ja ajattelin jakaa ohjeet nettiin.

 

 

Materiaali on Novitan bambu-lankaa. Langassa on 68% bambua ja 32% puuvillaa. Tiheys sileässä neuleessa 24s/34krs = 10 cm. Minulla puikot nro 3,mutta vyötteen mukaan samaan tiheyteen 3,5.

 

 Tiskirättien koko on n. 23 x 23 cm.

 

 

Vihreässä rätissä on ruutukuvio, sinisessä vinoraidat. Molemmat kuviot syntyvät oikeista ja nurjista silmukoista.

 

Siniseen rättiin luodaan 57s. Aloita nurjan puolen krs:lla. Neulo 5krs oikein. Aloita mallineule seuraavalla oikean puolen krs:lla.

 

 

Vihreään rättiin luo 56s. Aloita työ nurjan puolen krs:lla ja neulo 1krs oikein. Aloita mallineule seuraavalla oikean puolen krs:lla.

 

 Sinisen rätin mallineule:

1.krs: Neulo kolmella reunasilmukalla (=rs) ainaoikeaa, *3o, 3n*, toista *...* vielä 7 kertaa, 3o, 3rs.

2.krs ja kaikki nurjan puolen krs:t: Neulo 3rs, neulo nurjat silmukat oikein ja oikeat silmukat nurin, 3rs.

3.krs: Neulo 3rs, 2o, *3n, 3o*, toista *...* vielä 7 kertaa, 1n, 3rs.

5.krs: Neulo 3rs, 1o, *3n, 3o*,toista *...*vielä 7 kertaa, 2n, 3rs.

7.krs: Neulo 3rs, *3n, 3o*, toista *...* vielä 7 kertaa, 3n, 3rs.

9.krs: Neulo 3rs, 2n, *3o, 3n*, toista *...* vielä 7 kertaa, 1o, 3rs.

11.krs: Neulo 3rs, 1n, *3o, 3n*, toista *...* vielä 7 kertaa, 2o, 3rs.

Toista 1.-12. kerroksia vielä 5 kertaa. Neulo sitten vielä 1.-2. krs.

Neulo 5krs oikein. Päättele silmukat, mutta älä katkaise lankaa.

 

 

Vihreän rätin mallineule:

1.-2.krs: Neulo kaikki silmukat oikein

3.krs: Neulo kahdella reunasilmukalla (=rs) ainaoikeaa, *7o, 2n*, toista *...* vielä 5 kertaa, 2rs.

4.krs ja kaikki nurjan puolen krs:t: Neulo 2rs, neulo nurjat silmukat oikein ja oikeat nurin, 2rs.

Toista 3.-4.krs:a vielä 4 kertaa, mutta neulo viimeinen nurjan puolen krs (=12.krs) oikein.

Toista 1.-12. krs vielä 5 kertaa.

Neulo 1krs oikein, päättele silmukat, mutta älä katkaise lankaa.

 

 

Ripustuslenkki molempiin rätteihin:

Virkkaa 20 kjs. Kiinnitä lenkki ensimmäiseen kjs:n piilosilmukalla. Virkkaa lenkkiin 20ks:aa. Katkaise lanka, vedä viimeisen silmukan läpi ja päättele langanpäät.

 

 

Eihän tämä mikään uusi idea sinänsä ole, mutta, jos joku sattuisi innostumaan näistä kuvista ja ohjeista neulomaan, niin kivahan se olisi. Mukava näitä oli neuloa isompien töiden välissä ja rinnalla.

 

Sinisen rätin nurja puoli on samanlainen kuin oikea, mutta ruudullisella rätillä on erottuva nurja puoli.

 

Suunnittelin nämä rätit alunperinkin lahjaräteiksi, sillä omaan käyttöön ne on mielestäni liian suuritöisiä.

 

Tämän jutun myötä toivotankin hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2015 kaikille lukijoille!