Friday, January 23, 2015

Lankavaraston siivous

Selasin TiiQ:n blogia ja innostuin siivoamaan lankavarastoani. Järkytyin taas kerran siitä, mihin kuntoon olen varastoni antanut luisua:
 

Kaikki langat eivät mahtuneet kuvattavaksi parisängylle, joten laatikossa on lähes avaamattomia keriä. Toisen laatikon pohjalle jätin sotkeentuneet jämälangat, joita en lähtenyt selvittelemään vaan irrotin säästettävät kerät ja laitoin lopun sotkun roskiin.

 
Ja parisängyn päälle levittelin loput langat. Ensimmäinen paheeni on se, että aloitan hurjan paljon töitä, jotka jäävät minulta kesken. En pura töitä vaan sullon ne takaisin laatikkoon ajatuksella: "Kyllä minä tätä vielä joskus jatkan". Joskus todellakin jatkan, useimmiten en!

 
Toinen paheeni on se, että inhoan päättelyä niin paljon, että jätän usein työn lojumaan varastoon jopa vuosiksi päättelyä odottamaan. Yllä kuva neuletakista, jonka neuloin lähes loppuun asti. Huomasin, että olin vahingossa neulonut kokoa 4 vuotta, vaikka siskontyttö oli tuolloin vastasyntynyt. Ajattelin, ettei päättelyllä olisi kiirettä. No, ei kai sillä vielä ole: siskontyttö täyttää 3 vuotta.

 
Samaan aikaan neuloin siskontytön takista ylijäämästä langasta ja varastossani olleesta saman vahvuisesta langasta omalle pojalleni takkia. En muista, mikä tässä alkoi tökkiä, ehkä nuo raidat, mutta kesken jäi, eikä taida koskaan valmistuakaan. Poika on ainakin tästä jo ohi kasvanut.

 
Tämä virkkaustyö valmistui joku aika sitten. Aloitin kyllä tekemään syksyllä. Malli omasta päästä ja kun sitä piti muotoilla ja purkaa välillä, niin se jäi pitkäksi aikaa odottelemaan. Nyt odottelee lankojen päättelyä. Päättelyä voi hidastaa se, etten ole ihan varma, pidänkö valmiista työstä...
 
 
Tämä neule valmistui joululomalla. Tykkään, mutta odottelee silti lankojen päättelyä. Alun perin aioin neuloa tän mallin toisesta langasta, mutta en löytänyt sitä varastostani. Tein sitten tuosta pinkistä, mutta työ takkuili, kun langan kulutus meni niin tiukille, että vain kuvassa näkyvä keränloppu jäi jäljelle. Nyt löysin sen toisen langan: pitäisiköhän neuloa samanlainen siitäkin?

 
Tämä mohairneule on myös omia mallejani. Pelkkä suorakaiteenmuotoinen kappale. Melkein valmis, mutta yksitoikkoinen neulonta ei oikein inspiroi... Työtä on vaikea purkaa ja tehty on jo melkein koko työ, niin kyllä tämä vielä valmistuu. Pidän väristä ja malli on ihan ok. Jos malli olisi Super, niin olisi varmana jo valmistunut.

 
Esittelin tässä aiemmin elämäni ensimmäisen valmistuneen virkatun puseron. No, tässä olisi yksi niistä lukuisista aloitetuista ei valmistuneista virkatuista puseroista... Ohut lanka ja ohjekirja hävinnyt! Ei tule valmistumaan, mutta en voi heittää työtä hukkaan, kun olen niin monta palaa siihen jo virkannut. Täytyy yrittää keksiä jokin muu tapa jatkaa puseroa.

 
Tässäkin yksi aloitettu virkkauspusero. En pidä siinä siitä, miten olen yhdistänyt kappaleet. Virkattuja lappuja on tympeä lähteä purkamaan, kun lanka on katkottu niin moneen kertaan. Tämä jää myös odottamaan ratkaisua.

 
Lapsille en ole saanut paljonkaan neulottua, koska työ jää kesken ja kun olisi inspiraatiota jatkaa, on lapsi jo kasvanut ulos mahdollisesti valmistuvasta vaatteesta. Tässä Pojalle aloitettu neuletakki. Vain kappaleiden yhteen ompelu ja nappilista puuttuu. Sopisi ehken nyt Pikkuveljelle. Tosin nappilistan lankaa ei löytynyt tässä inventaariossa. Kolmas paheeni: saatan (vahingossa) käyttää johonkin keskeneräiseen työhön varatun langan johonkin toiseen työhön, kun en muista, että se oli varattu siihen keskeneräiseen....
 
 
Mikäs se siinä? Valmis pusero lankojen keskellä. Tai siis melkein valmis. Tässä työssä oli ihan sikana pääteltäviä lankoja ja olen niistäkin päätellyt 90%. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoa päälle valkoisella langalla ristikko, mutta... En tiedä, mikä minuun meni. En kykene selittämään toimintaani. Olen syyntakeeton! Mutta onni onnettomuudessa on se, että tämä olisi yhä sopiva Pikkuveljelle, jolle tätä aloitin neulomaan. Olen jo nimittäin oppinut, että jos neulon lapsille, aloitan kerralla pari kokoa liian suuresta koosta. Lupasin päätellä tämän hänelle, sillä hän on jo pitkään toivonut, että tekisin hänellekin jotain.

 
Tätä voisi kutsua jo varsinaiseksi flopiksi! Itse suunnittelemani villasukkahousut alpakkalangasta Pikkuveljelle. Pikkuveli: äitisi on kyllä YRITTÄNYT tehdä jotain sinullekin. Housut muistuttavat kanankoipia. Tosin ne olivat kyllä sopivat silloiselle pullukkareitiselle kestovaippavauvallemme. Neuloin toisen sukan terää vaille valmiiksi. Eikä olisi ollut yhteen ommeltavia saumoja tai paljoa pääteltäviä lankojakaan... Hmm.. en voi muuta sanoa, kuin että olen syyntakeeton.

 
Ja vielä Pikkuveljelle villavaippakuoria. Toinen päättelyä ja kevyttä huovutusta vaille valmis. Toisesta uupuu toinen lahje. Se on itseasiassa tragikoominen juttu: työ jäi kesken vaille toista 5cm pitkää lahjetta, mutta virkkasin loppulangan vahingossa toiseen työhön, jonka myös huovutin. Näin ollen en voi edes purkaa sitä tehdäkseni lahkeen valmiiksi! Työ saattoi alun perin jäädä keskeneräiseksi, koska siirryin villavaippakuorista taskuvaippoihin, eikä villakuorille ollut enää tarvetta.

 
Virkattuja lappuja. Näistä piti koota kassi mustalla langalla, mutta enpäs löytänyt ko lankaa... nyt löysin, pitänee tehdä loppuun.

 
Turkista tuliaisena tuotu lanka piti muuntaa virkatuksi huiviksi. Paria lappua vaille + hapsut... Hmm.. no, mallissa tympii yksi juttu, mutta se onkin jo toinen juttu. Kerron sen, jos saan huvin valmiiksi ;)
 
 
Ah, keskeneräinen sukka. Itse suunnittelemani. Puikko katkesi, eikä nro 2,25 puikkoja joka nurkalla myydä (kait)... Sitten katosi ohje. Ja malli oli niin vaikea, etten sitä osaa ilman ohjetta tehdä. Neljäs paheeni: kaikki tieto on usein vain päässäni. Jos jotain muistiin kirjoitankin, muistilappu yleensä katoaa... Olen haaveillut sellaisesta käsityökansiosta, johon tallentaisin projektejani. Muutenkin on aika ilmiselvää, että tarvitsisin jotain järjestelmällisyyttä käsitöihini.

 
Ah ja voi. Opiskeluaikainen luentoneule. Ohje hävisi ja kaulus jäi tekemättä. Muut kappaleet puserosta ovat valmiit. Hiukan olen tuosta koosta pyöristynyt (pitäisikö alkaa omiakin neuleita ennakoimaan koon suhteen), mutta kyllä tästä pusero tulisi... Ehkä täytyy soveltaa kaulus omasta päästä. Ai niin, ei tässä kaikki keskeneräiset työni olleet: vain ne, jotka löysin!

 
Lajittelin langat/työt näin. Yllä kuva muovilaatikosta, johon yritin valita parhaimmat lankani. Siis ne kerät, joita ei ole aloitettu. No, siis ainakaan hyvin paljoa, tai ainakin purettu aloitettu työ. Kuten tuossa päällä näkyvät Puro-langat: ne on varattu yhteen neuletakkiin, jota jo aloitin neulomaan, mutta neuletiheys oli liian tiukka. Purin työn, koska haluan tehdä sen huolella. Kunhan saan inspiraation, otan työhön paksummat puikot. Ai niin, viides paheeni liittyy tähän työhön: en jaksa neuloa kunnon mallitilkkua, siksi tiheys usein on muuta, kuin olen ymmärtänyt sen olevan.
 
 
Toinen laatikko on projektilaatikko. Siis ne keskeneräiset työt, joilla on vielä toivoa valmistua. Tuo ruskea neule on toissavuonna aloitettu joulukalenterineule, jota viime vuonna jatkoin. Sillä on melko hyvätkin mahdollisuudet valmistua.

 
Sitten pakkasin sekalaisempia lankoja vanhoihin matkalaukkuihin. Toisen unohdin näköjään kuvata :)

 
Tässäpä laatikot ja kassit ovat kaapissa. Sinisessä kassissa on epäonnistuneet projektit, jotka odottavat purkua ja uudelleen sijoittamista. Ja lisäksi siis ne kaksi vanhaa matkalaukkua.
 
En kykene lupaamaan, etten aloita uusia projekteja, ennen kuin entisiä valmistuu, mutta lupaan pienentää varaston kokoa. Olen jo ollutkin (uskoakseni) pitempään ostolakossa uusien lankojen suhteen. Nyt yritän opetella irti paheistani ja sitä kautta päästä varastojeni herraksi...

3 comments:

Anonymous said...

:) IHANA ihminen! Tunsin itseni ihan joukkoon kuuluvaksi... Niitä keskeneräisiä nimittäin riittää.

Bäle said...

Mukava kuulla, että meitä on muitakin =)

Mummeli said...

Keskeneräisiä töitä on vuosien varrella kertynyt, joskus olen heittänyt jo roskiinkin kun olen ollut varma ettei niistä tule ikinä valmista. Mottoni on kuitenkin edelleen: puoliksi tehty valmistuu nopeammin kuin vasta-aloitettu. Inspiraatiota ei pidä tukahduttaa sillä, että työ pitää tehdä valmiiksi ennen kuin voi aloittaa uuden.