Metsästyslätsä

Inspiraatio se on kummallinen juttu. Sitä ei voi oikein selittää. Ei ainakaan sitä tunnetta, mitä minä kutsun inspiraatioksi. Mieheni on jo kauan aikaa sitten pyytänyt minua tekemään englantilaistyylisen metsästyshatun. Mutta minä en ole vain saanut sitä aikaiseksi. Kun nyt alkoi uusi metsästyskausi, hän jo hieman närkästyi, että miksi minulla on "inspiraatio" väkrätä useita pipoja, joita kukaan ei edes tarvi, mutta en saa hälle yhtä hattua tehtyä. Yritin selittää, että kun ei ole sitä inspiraatiota nyt siihen juttuun, niin sitä ei silloin vain ole. Ja sitä kun ei voi mitenkään (ainakaan minun tapauksessani) saada aikaiseksi. Se vain tulee... ja sitten se menee.

Oikeastaan olen huomannut, että inspiraation syntymiseen tarvitaan kolme asiaa: oikea materiaali, oikea ohje ja oikea koko. Jos materiaali, jota on aikonut käyttää, ei sovi siihen malliin tai käyttötarkoitukseen, inspiraatiota ei synny, tai se lopahtaa kesken työn. Toisaalta, jos materiaali on hyvä, mutta ei löydä sille sopivaa ohjetta, ollaan samassa tilanteessa. Ja monesti minun työni (varsinkin neuleissa) on tyssännyt tuohon koko-asiaan. Teen yleensä niin pienen mallitilkun, että tiheys heittää hiukan oikeassa neuleessa ja usein se vaikuttaa siinä määrin niukkalinjaisiin neuleisiin, että työ ei valmiinakaan miellyttäisi, kun koko ei ole sitä, mitä halusi. Ompeluohjeissakin saattaa olla, että oikea koko puuttuu ja ellei se ole aivan seuraava koko, en jaksa sitä usein ruveta piirtämään.

Tässä metsästyshatussa inspiraatiota odotutti oikea ohje. Kun mieheni oli kuvaillut, millaisen hatun hän haluaisi, mieleeni tuli heti eräs Suuri Käsityö-lehden malli. En muistanut, missä numerossa tuo malli olisi (ja minun lehtivarastonikaan ei ole sieltä pienimmästä päästä). Minulla on myös ikävästi lehtiä sijoteltuna sinne tänne ja en suurin surminkaan muistanut, mihin olisin laittanut juuri tuon kyseisen lehden. Sen verran muistin, että aika uudehko numero olisi kyseessä. Tässä taanoin etsin jotain toista kaavaa ja siinä tulin löytäneeksi tämän lätsän kaavan. Koko ei taaskaan ollut sopiva, mutta tarvitsin vain yhden numeron isomman koon, joten suurensin kaavaa. Itse asiassa olikin helppo suurennettava.

Kangas minulla olikin ollut jo alusta alkaen valmiina. Kangas on siltä ajalta, kun olin töissä ompelimon leikkaamossa. Sieltä jäi usein paljon kangaspaloja yli, jotka olisivat muuten menneet roskiin. Kannoin kassi (korjaan jätesäkki) kaupalla kangastilkkuja vanhaan tupaan säilytykseen. Kukaan muu kuin mummoni ei nähnyt hommassa mitään järkee. No suoraan sanottuna itsekin hiukan olen miettinyt, että vähäisempikin määrä oli varmaan riittänyt, mutta joka tapauksessa siellä oli juuri sopivia tilkkuja tuohon lätsään (ja olisi vielä moneen seuraavaankin). Ja tälläinen siitä sitten tuli:

Ohje oli siis Suuri Käsityö 7/12. Päällinen armeijan maastopukukangas, vuori pellava. Lipan vahvikkeena on lidlin limsapullosta leikattu kovike (hyvä kierrätysvinkki). Takana on kuminauhan pätkä. Ei tästä ihan täydellinen tullut: ensimmäinen versio tälläistä mallia, joten opetteluttaahan se hiukan, mutta vastaanottaja oli tyytyväinen ja itsekin ihan tyytyväinen. Nopea yhden illan tekele. Ja täytyypi sanoa, että istuu kantajamsa päähän kuin nakutettu. Eiköhän nyt sovi aloittaa sorsastus ;)

Taustalla muuten se meidän vanha tupa.

Ja kaikille metsästysintoisille lukijoille hyvää alkavaa jahtikautta!