Tänään iski inspis tulevan Tallinnan matkan myötä. Aloin tehdä itselleni kesämekkoa siitä vaan, suit sait! No mekko valmistui ja yhden illan väkerryksenä se oli varmasti suit sait (=sukkela, nopea), mutta...
No aloitetaanpa alusta. Niin tälläinen mekko siitä tuli, mutta tälläista en alkuunkaan lähtenyt tekemään...
Hurautin tuollaisen joustavan violetin nauhan kankaan yhteen suoraan sivuun, venytin nauhaa tasaisesti. Sitten heitin kankaan päälleni ja aloin pohtia, miten se solmittaisiin kiinni. Monta monituista variaatiota kokeiltuani...
Päädyin tälläiseen solmuun. Sitten ompelin vielä olkaimet samasta nauhasta. Kankaan hulpiot ovat siis keskellä edessä, ompelin ne yhteen lähes ylös asti ja yläosaan taiteilin tuon solmun. Alaosalla helma on leikattu hieman kaarevasti, niin että näyttää melko suoralta, kun tuo solmu nostaa kangasta edessä ylöspäin.
Ja kivahan tästä tuli.
Tunsin olevani Ralph Lauren tai Coco Chanel. Tosin toisin kuin ammattilaiset, sovittelin mekkoa itseni päälle (enkä mallinukelle)... nuppineunat pistelivät, kun riisuin ja puin mekkoa! Ehkä aidot muotisuunnittelijat eivät myöskään kuvaa valmista luomustaan kännykällä peilin kautta itsensä päällä ;)
Mutta mitä väliä! Nyt on kolttu valmis... jos ei tule piettyä, niin pitää antaa jollekin... tai tuunata lisää.
Pohdin pitkään, että lyhennänkö helmaa, vai jätänkö pitkäksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koska kangas on melko paksua ja keinokuitua, on parempi jättää mekko suosiolla pitkäksi ja vähän viileämmän kelin mekoksi: helteellä materiaali olisi kumminkin liian hiostava.
Kangas on muuten kirpparilta ja nauha jostain huutonetistä joskus aikoja sitten ostettu. Hinta varmaan yhteensäkin euron paikkeilla.
2 comments:
Vau! Hieno :)
Omat luomukset saavat niin hyvälle mielelle ja kun lopputulokseen on tyytyväinen, voi todellakin tuntea olevansa muotisuunnittelija.
Post a Comment